Esperantoliike on kuollut! Eläköön esperanto!



Lahdessa heinäkuun lopulla pidetyn esperanton maailman­kongressin jälki­mainingeissa esille on jälleen noussut kysymys esperanto­­liikkeen kuolemasta. Tunnettu jutubisti Evildea puhui tästä aiheesta jo neljä vuotta sitten videossaan, jossa hän totesi, että kaikenmaailman esperanto­­yhdistykset oikestaan ovat kielen leviämisen este. Moni yhdistys lienee aikoinaan perustettu jossain homaranismon jälkihumussa tarkoituksenaan levittää yleistä hyvää.

Kun yhteisestä yleisestä hyvästä ei – yllätys, yllätys – päästykään yhteis­­ymmärrykseen eikä fina venkoakaan saavutettu välittö­mästi, monet näistä yhdistyksistä ovat muuttuneet kuppi­kunniksi, joiden keskeiseksi tehtäväksi on muodostunut joko menneiden aikojen muisteleminen tai toisten kuppi­kuntien mollaaminen. Tämä ”toiminta” ei luonnollisesti juuri ole houku­tellut uusia jäseniä, joten viime vuosina on nähty kymmenien esperanto­yhdistysten kuolema kaikkialla maailmassa1.

Grigorij Arosev nimeää Libera foliossa ilmestyneessä kirjoituksessaan2 joitakin syitä, joista merkittävimmäksi hän mainitsee internetin laimin­lyönnin. Esperanton maailmanliiton UEA:n sivusto on mielestäni kuvaava esi­merkki. Ulko­asu on vanhantava, nykyään perus­­toimintoina pidettäviä toimintoja puuttuu (esim. UEA:n maailman­­kongressin ohjelma­­tiedot ovat pdf:nä eivätkä tilattavina kalentereina), ohjeissa risti­riitoja ja puutteita (ks. kirjoitukseni majoituksesta), yksin­­kertaisimman maksu­tavan käytöstä (Paypal) joutuu maksamaan lisä­maksun (mitä hel#¤?) jne.

Kun ei-suunnitellut kielet ovat ensin kehittyneet puheena, jota vasta paljon myöhemmin on ryhdytty kirjoittamaan, esperanto on syntynyt toisin: kirjoitus ja puhe ovat syntyneet samaan aikaan. Kenties tästä syystä niin moni esperantisti on jämähtänyt paperiin. Tämä paperin­­palvonta esiintyy Ray Bradburyn Fahrenheit 451 -romaanista tuttuna kirjojen palvontana ja näkyi mm. Lahdessa tarpeena kahmia paperisia esitteitä. UEA:n komiteakin syyllistyi tähän, kun kokous­­paperit täytyi tulostaa heille: komitean jäsenillä oli siis kannettavan tieto­koneensa vieressä pino kokous­­papereita! Lahden kokouksen luonnonsuojelu­­­teemaan tämä tietysti istui mahdottoman huonosti.

Evildea toteaa videossaan, että onneksi tuollaisen menneeseen jämähtäneet yhdistykset ovat kuolemassa. Samaa sanoo TEJO:n uusi puheen­johtaja Joop Kiefte Libera foliossa ilmestyneessä kirjoituksessaan. Sekä Evildea että Kiefte toteavat, että maailma on muuttunut. Enää ei tarvita joka nimeeen ja notkoon paikallista esperanto­­yhdistystä ajamaan kielen asiaa, vaan ihmiset löytävät toisensa internetin välityksellä, muodostavat yhteisöjä asioiden ja ilmiöiden ympärille, synnyttävät mcluhanilaisia maailman­kyliä. Kieften mielestä tämähän tarkoittaa, että fina venko tai sukceso on jo tapahtunut!

Tässä tilanteessa UEA:n tehtävä on yhä enemmän toimia mahdollistajana. Tätä taustaa vasten UEA:n uusi yhteistyö­foorumi on juuri oikean­suuntainen askel.

  1. Ks. Grigorij Arosevin kirjoitus ”La Esperanto-movado pereas” Libera foliossa.
  2. Ks. viite 1
This page as PDF
1
0