Jaa, jaa



Lernussa ryöpsähti syyskuussa keskustelu niinkin pienestä esperanton sanasta kuin ”ja”.

Sanan alkuperä on saksassa, jota Z puhui yhtenä äidin­­kielenään. Saksan sanalla ”ja” on kaksi merkitystä.

Otetaan seuraava keskustelu:

  • Habe ich recht? – Ja, du hast ja!

Ensinmäinen ”ja” tarkoittaa ”kyllä”, jälkim­mäinen on vahvis­tava sana, joka suomeksi tässä kohtaa voisi olla ”toki” eli

  • Olenko oikeassa? – Kyllä, olet toki!

Mainittakoon, että sekä saksan jälkim­mäinen ”ja” että suomen ”toki” sisäl­tävät ironisen vivahteen.

”Kyllä” on esperantoksi ”jes”, ja vahvista­vaksi sanaksi Z valitsi saksan sanan ”ja”, siis sanan jälkimmäi­sessä saksan­kielisessä merkityk­­sessään. Esperantoksi esimerkki kuuluu siis:

  • Ĉu mi pravas? – Jes, vi ja pravas!

Jostain syystä muutamille Lernussa on ollut vaikea ymmärtää sanan ”ja” merkitystä. Eivätkä nämä ole olleet saksan­­kielisiä – ehkä heille asia onkin selvä.

Sanan ”ja” käyttö ei saksassa eikä esperan­tossa rajoitu pelkästään myönteisiin lauseisiin, vaan sillä voidaan vahvistaa myös kieltoa

  • Habe ich recht? – Nein, du hast ja nicht!
  • Ĉu mi pravas? – Ne, vi ja ne pravas!

Sen sijaan suomen vahvistava ilmaisu muuttuu, sillä sanaa ”toki” ei voi käyttää kielteisessä lauseessa.

  • Olenko oikeassa? – Ei, et suinkaan ole!/Tasan olet!

Ruotsin vastaava sana on ”ju”, jota voi käyttää sekä myönteisessä että kielteisessä lauseessa. Tosin kielteisessä käytetään yleensä jotain muuta.

  • Har jag rätt? – Ja, du har ju rätt!
  • Har jag rätt? – Nein, du har ju/faktiskt inte rätt!

PS. Lernussakin on omat häirikkönsä, joista yksi ehdotti sanalle ”ja” vasta­kohtaa, vähätte­levää ilmaisua ”malja”, eeeei!! ?

This page as PDF
0
0
21.10.2019
,