Löytöretki suomeen



Joulu­pukki toi minulle Kersti Juvan kirjan Löytö­retki suomeen. En muista, minkä painoksen sain, sillä teoksesta on otettu jo ainakin kolme, korjattua painosta. Osa painoksista on kova-, osa pehmeä­­kantisia. Minulla on pehmeä­­kantinen.

En ole vielä lukenut kirjaa kokonaan, vasta ehkä ensimmäiset sata sivua, joten siinä mielessä tähän arvosteluuni on suhtau­­duttava varauksella.

Miksi halusin kirjan? Tänne ja muualle esperantosta kirjoit­taessani olen useasti joutunut miettimään suomen ja esperanton eroja, ennen kaikkea lause­­oppia eli sanojen luokittelua lauseen­­jäseniksi ja miten eri lauseen­­jäsenet merkitään. Kieliähän ei saisi verrata arvottaen, mutta väkisinkin olen tehnyt niin. Toisinaan suomi on epä­­loogisempi, mutta kyllä loogiseksi väitetystä esperantostakin löytyy tukku ihmeelli­syyksiä (lisää aiheesta muissa artikkeleissani).

Etsiessäni tietoa suomen lauseopista törmäsin pariin otteeseen viittaukseen Maria Vilkunan kirjaan Suomen lause­­opin perusteet (ISBN 978-951-37-2021-6), minkä oikeastaan olisin halunnut. Joulu­­pukin paja ei vain onnistunut paikan­tamaan, mistä kirjan olisi saanut, sillä painos on kustantajalta loppunut. Joulu­­pukki toi tuon sijaan Juvan kirjan.

Juva on englannin suomentaja, joten hänen löytö­retkensä perustuu englannin ja suomen eroihin, miten jokin englannin­­kielinen ilmaisu kääntyy sujuvaksi suomeksi. Toisaalta tämä vastaa osin kaipaamani vertailua, toisaalta on onnetonta, että lähtö­­kohtana on englanti. Onnetonta siksi, että eri esperanto­­foorumeilla on käynyt selväksi, että englanti on hindo­­eurooppalaisten kielten Euroopan haaran musta lammas: germaaninen kieli, jonka romaaniset kielet ovat pommittaneet tärviölle, öh… suuresti vaikuttaneet (ks. Langfocus-video). Tätä lähtö­­kohtaa ei varsinaisesti voi laskea kirjan puutteeksi tai virheeksi (eihän Juva missään väitä, että kirja soveltuisi muuhun kuin englannin ja suomen erojen tarkasteluun), mutta sellai­senaan ei juuri palvele esperantoa eikä oikein tilanteita, joissa suomi on lähtö­­kohta.

Vaikka hyväksyisikin kirjan lähtö­­kohdan eli englannin­­kielisten ilmaisujen kääntämisen selkeäksi ja hyväksi suomeksi – mikä sinänsä on mitä suuremmissa määrin tavoittelemisen arvoista ja missä kirja onnistuu – kirjassa on kaksi vakavaa puutetta. Ensimmäinen liittyy kirjan rakenteeseen, jossa käännös­­esimerkit seuraavat toisiaan liki luettelo­­maisesti. Käännökset jäävät ikään kuin roikkumaan ilman syventävää, esi­merkit toisiinsa liittävää tekstiä. Joku kriitikko ilmaisti tämän siten, että hän jäi kaipaamaan esseemäisyyttä.

Toki kirjan voi lukea kannesta kanteen kertomuksen tapaan, mutta kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan tietoteos, joista yleensä, varsinkin ensimmäisen lukemisen jälkeen, haetaan asioita. Hakemista varten tieto­­kirjoissa on hakemisto. Juvan kirjassa hakemistoa ei ole, mikä on niin iso puute, että herää kysymys, mitä käyttöä varten kirja on laadittu. Onko se käännös­­esimerkkien luettelo vai oikeasti löytö­­retki suomeen?

This page as PDF
0
0