Das U-Boot

pri la u-modo



Kirjoitin aiemmin neli­­osaiseksi paisuneen artikkeli­­sarjan, jossa vertailin suomen ja esperanton verbi­­järjestelmiä. Tuossa yhteydessä mainitsin lyhyesti esperanton modukset ja lupasin palata u- ja us-modoihin eli moduksiin toiste selventämään niiden käyttöä. Nyt minua on vaadittu lunastamaan tuo lupaus. Tämä on yritykseni u-modon osalta.

Mitä modukset ovat?

Voidaan ajatella, että pääluokat, aika­­muodot ja aspektit muodostavat esperantossa hierarkian. Esim. verbistä legi aktiivin preesenssin alkavan toiminnan muoto on eklegas. Toisaalta kaikki nuo mahtuvat yhteen modukseen nimeltä reala modo, joka vastaa suomen indikatiivia eli tosi­­tapaa. Se on sävyltään neutraalein ja kuvaa tekemisen todellisena.

Muita moduksiahan ovat:

  • neŭtrala modo : legi
  • u-modo: legu
  • us-modo: legus

Huomattavaa näissä kaikissa kolmessa muussa moduksessa on, että ne eivät osoita aikaa. Neŭtrala modon osalta tämä on helppo käsittää, eihän suomenkaan A-infinitiivi osoita aikaa1. Mutta etteivätkö muka u- ja us-modojen verbit osoitaisi aikaa? Eivätkö ne ole imperatiivi, käsky­­tapa, ja konditionaali, ehto­­tapa? No, eivät ole, vaan…

U-modo

Esperanton u-modo on itse asiassa yhdistelmä imperatiivia ja volatiivia, volativo. Eri kielissä jälkimmäisestä käytetään nimitykstä konjunktiivi, subjunktiivi tai adjunktiivi, mutta kyseessä on sama asia. Koska kyseessä on yhdistelmä ja jotta termi ei sekottuisi muiden kielten termeihin, PMEG:ssä on päädytty termiin u-modo, mitä minäkin suosin.

PMEG:n määritelmä kuuluu:

U-formo montras, ke la ago aŭ stato ne estas reala, sed dezirata, volata, ordonata aŭ celata.

U-modo osoittaa siis toimintaa, joka ei todellista vaan haluttua, toivottua tai käskettyä. Parhaiten tuon ymmärtää esi­merkkien kautta eli mihin modusta käytetään.

Mihin u-modoa käytetään?

1. muille osoitettuihin käskyihin

Oletuksena käskyissä on toinen persoona, sinä tai te asia­­yhteydestä riippuen. Muut persoonat täytyy ilmoittaa persoona­­pronomia käyttäen.

  • Legu la libron! : Lue/lukekaa kirjaa!
  • Li eklegu la libron! : Hän alkakoon lukea kirjaa!
  • Ili legadu la libron! : He lueskelkoot kirjaa!

Menneeseen aikaan viittava käsky eli suomen imperatiivin perfekti on harvinainen mutta toki mahdollinen tulkinta, jos asia­­yhteys paljastaa, että kyse on menneestä ajasta.

  • Legu la libron! : Ole lukenut/olkaa lukeneet kirjaa.
  • Li eklegu la libron! : Hän olkoon alkanut lukemaan kirjaa.
  • Ili legadu la libron! : He olkoot lueskelleet kirjaa.

2. itselle osoitettuihin käskyihin

Ensimmäiseen persoonaan kohdistuvat käskyt ymmärretään usein kehoituksiksi. Suomeksihan ei itseään edes voi käskeä suoraan, vaan on käytettävä erilaisia kierto­­ilmaisuja.

  • Mi legu la libron! : Minun pitäisi/olisi pitänyt lukea kirjaa.
  • Mi eklegu la libron! : Minun tarvitsee/olisi tarvinnut ryhtyä lukemaan kirjaa.
  • Ni legadu la libron! : Meidän olisi/olisi ollut syytä lueskella kirjaa.

3. kehoituksiin, pyyntöihin

Monet esperantistit kokevat pelkän u-modon liian töykeäksi ja haluavat liittää kehotukseensa tai pyyntöönsä jonkin ilmaisun pehmentämään käskyä. Näinhän tehdään esimerkiksi saksassa (bitte), englannissa (please) ja ranskassa (s’il vous plait). Miten esperantossa?

Zamenhofin tapaan

Zamenhof itse käytti ilmaisua volu.

  • Bonan tagon, mi petas vin, volu sidiĝi : Hyvää päivää! Pyydän teitä istuutumaan.

Sittemmin ilmaisu on lähes täysin jäänyt pois käytöstä.

Bonvolu

Yleisin ja perinteisin kehotukseen liitettävä ilmaisu on bonvolu ja sitä seuraava infinitiivi.

  • Bonvolu sidi ĉi tie : Olkaa hyvä ja istuutukaa tänne.

Bonvole

PMEG:n mukaan viime aikoina on näkynyt ilmaisua bonvole yhdistettynä normaaliin u-verbiin.

  • Bonvole sidu ĉi tie : Olkaa hyvä ja istuutukaa tänne.

Ilmaisu on täysin looginen, joten sitä on pidettävä rinnakkais­­muotona perinteiselle bonvolu-ilmaisulle.

Muilla tavoin

Saksan bitte ja englannin please pohjautuvat pyytämistä, vetoamista tarkoittaviin verbeihin, joten ne lienevät taustalla ilmaisussa mi petas. Vastaava on aivan uusinta suomeakin, jos kohta vielä erittäin harvinainen ilmaisu.

  • Sidiĝu, mi petas : Istuutukaa, pyydän.

Tietenkin voi sanoa myös

  • Estu afablaj kaj sidiĝu : Olkaa hyvä ja istuutukaa

4. ke-sivulauseissa

Ke-sivulauseissa u-modo osoittaa tahtoa, tarkoitusta, mieli­­pidettä tms. Yleensä edeltävä lause sisältääkin verbin voli, deziri, peti tai ilmaisun estas necese. Suomeksi nämä kääntyvät usein VA-partisiipin tai MA-infinitiivin avulla lauseen­­vastikkeiksi.

  • Mi volas, ke vi legu : Haluan sinun lukevan.
  • Li petas, ke mi estu atenta : Hän pyytää minua olemaan valpas/valppaana.
  • Estas necese, ke ni nun unu fojon por ĉiam faru finon al ĉi tiu stato : On tarpeen, että teemme kerralla lopun tästä tilanteesta.

5. por ke ‑sivulauseissa

Preposition por perus­­merkitys on haluttu tarkoitus, minkä lisäksi sillä on kyllä muitakin käyttö­­tapoja. Perus­­merkityksen mukainen on kuitenkin sivu­­lauseiden alussa käytettävä por ke, jota seuraa sivu­­lauseessa u-verbi. Suomeksi nämä kääntyvät usein jotta + konditionaali – tai jottei/ettei + indikatiivi -sivu­lauseiksi, kun puhutaan nyky­ajasta tai tulevasta.

  • Mi ne metos la ganton, por ke li vidu, ke mi ricevis la ringon : En laita hansikasta, jotta hän näkisi, että olen saanut sormuksen.
  • Prenu ankoraŭ du panojn, por ke vi ne bezonu malsati : Ota ainakin kaksi leipää, jottei sinun tarvitse olla nälissäsi.

Por ke -sivulause voi myös viitata menneeseen tapahtumaan. Suomeksi asia voidaan kätevästi ilmaista ns. finaalisen lauseen­­vastikkeen avulla ainakin silloin, kun pää- ja sitä vastaavalla sivu­­lauseella on sama tekijä.

  • Mi foriris al la kamparo, por ke mi ripozu : Lähdin maalle levätäkseni.

Koska esperanton por ke -rakenne on nimenomaan sivu­­lause, sillä voi olla eri tekijä kuin päälauseella. Suomessa lauseen­­vastikkeen tekijä ilmoitetaan infinitiivi­­verbiin liitettävän persoona­­päätteen avulla. Menneen ajan finaalisessa lauseen­­vastikkeissa tämäkin on mahdollista, mutta useimmiten jotta + indikatiivi tuntuu luontevammalta.

  • Kion la aliaj familianoj bezonis, por ke vi povu ripozi? : Mitä muut perheen­jäsenet tarvitsivat voidakseksi levätä/jotta saatoit levätä?

Menneen ajan kielteisessä lauseessa jottei/ettei-sivulause on melkeinpä ainut mielekäs vaihto­­ehto.

  • La civitanoj ne rajtis manifesti, por ke la diktatoro ne ekkoleru : Kansalaiset eivät saaneet osoittaa mieltään, ettei diktaattori vaan olisi suuttunut.

6. muut prepositio + ke ‑sivulauseet

PMEG toteaa, että vain preposiot por, malgraŭ, anstataŭ, krom ja sen ovat yleisesti hyväksyttyjä ke-sivu­lauseiden alussa. Näillä muodostetaan seuraavan­­laisia sivu­­lauseita:

  • por ke : jotta, että ks. yllä
  • malgraŭ ke : siitä huolimatta/senkin uhalla että
  • anstataŭ ke : sen sijaan/asemesta että
  • krom ke : paitsi/sen lisäksi että
  • sen ke : ilman että

PMEG jatkaa, että muutkin ovat teoriassa mahdollisia, esimerkiksi

  • La gepatroj argumentis, kontraŭ ke ili ekloĝu en la urbo : Vanhemmat väittivät sitä vastaan, että he asettuisivat kaupunkiin.

mutta nämä ovat niin vähän käytettyjä, ettei niitä välttämättä ymmärretä ja siksi vältettäviä.

Huomattavaa on, ettei kaikissa em. prepositio + ke ‑sivu­­lauseissa voi käyttää u-modoa, koska sivu­lauseen pitäisi osoittaa haluttua, toivottua tai käskettyä toimintaa.


Kun mietin otsikkoa tälle artikkelille, mieleeni tuli heti elokuva Das Boot, koska kyseessä on tietenkin U-Boot.
  1. Jos olen oikein ymmärtänyt, maailmassa on olemassa kieliä, joissa on eri aika­muodoissa olevia infinitiivejä.
This page as PDF
0
0
31.10.2020