Milloin käytetään akkusatiivia?

Kun tätä kysyttiin…

Esperantossahan on kaksi sijamuotoa, nomina­tiivi ja akku­sa­tiivi, joissa substan­tiivit ja adjek­tiivit taipuvat. Siinä ei siis ole suomen noin viittä­toista sija­muotoa eivätkä numerot taivu sija­muodoissa toisin kuin suomessa. Numeroista tosin voidaan muodostaa substan­tiiveja, jotka sitten taipuvat.

Milloin akkusatiivia käytetään?

Perussäännöt

1. Verbin suora objekti eli toiminnan kohde on akkusa­tiivissa.
   Esperantossa adjektiivi­attibuutit taipuvat pääsanan sijassa ja luvussa aivan kuten suomessa.

   Mi amas vin.
   Ili ŝatas manĝi verdajn pomojn.

2. On olemassa joukko prepositioita, jotka voivat tarkoittaa sekä paikallaan olemista että liikkumista. Tällöin liikkeen yhteydessä käytetään prepositiota + akkusatiivia tai al + prepositio + nominatiivi. Näitä prepositioita ovat:

Tähän ryhmään voi laskea myös kysymys­pronominin kie.

Kie vi estas? : Missä olet?
Kien vi iras? : Minne menet?

Huom! Akkusatiivia ei käytetä sellaisten prepositioiden kanssa, jotka aina osoittavat liikku­mista. Esim. al la domo, el la domo.

3. Akkusatiivia käytetään silloin, kun verbin osoittama toiminta kestää jonkin ajan­jakson.

Mia kapo doloris la tutan tagon : Päähäni sattui koko päivän.

4. Mittasana on akkusatiivissa, kun kyse on pituudesta, määrästä, hinnasta, etäisyydestä tai muusta mitasta.

La ŝtofo estas unu metron longa : Kangas on metrin pituinen.
La bileto kostas kvin eŭrojn : Lippu maksaa viisi euroa.
Ili marŝis dudek kilometrojn : He kävelivät kaksi­kymmentä kilometriä.

Huom! Suomessa tulee tällöin muiden mittojen kuin yhden kohdalla yleensä partitiivi, ‑a/ä tai ‑ta/tä.

5. Akkusatiivia käytetään tervehdyksissä, kiitoksissa, anteeksi­pyynnöissä yms.

Bonan tagon!
Saluton!
Dankon!
Pardonon!

Näiden ajatellaan olevan lyhennettyjä muotoja ilmaisuista ”Mi deziras al vi bonan tagon”, toivotan sinulle hyvää päivää tai ”Mi donas al vi dankon”, esitän sinulle kiitoksen jne.

Erikoistapaukset

anstataŭ

Jonkun tai jonkin sijasta, anstataŭ, voi viitata joko lauseen subjektiin tai objektiin. Objektiin viittaaminen osoitetaan akkusa­tiivilla. Suomi käyttää tässä partitiivia.

Petro batis Paŭlon anstataŭ Vilhelmo : Petro löi Paulia eikä Vilhelm.
Petro batis Paŭlon anstataŭ Vilhelmon : Petro löi Paulia eikä Vilhelmiä.

kiel

Prepositio kiel voi osoittaa joko essiiviä (‑na/nä) tai translatiivia (‑ksi) eli jonakin olemista tai joksikin tulemista. Jälkimmäisen osoittamiseen käytetään akkusatiivia. Ks. myös erillinen artikkelini translatiivista.

Mi elektis vin kiel prezidanto : Minä valitsin sinut puheenjohtajana.
Mi elektis vin kiel prezidanton : Minä valitsin sinut puheenjohtajaksi.

sur

Suomenkielinen mieltää preposition sur helposti tarkoittamaan jonkin päällä olemista tai akkusatiivin kanssa päälle tulemista – ks. taulukko yllä. Prepositiota käytetään myös akkusatiivin kanssa osoittamaan yleistä liikettä kohti jotain avointa, peittämätöntä.

ĵeti sur la kolon : heittäytyä kaulaan
rigardu sur la kampon : katsella pellolle

Kenties on vielä joitakin erikois­tapauksia, nyt vain ei tullut muita mieleen.

tra

Prepositiot tra ja trans ovat hyvin lähellä toisiaan. Tra tarkoittaa halki, kautta, läpi, lävitse ja trans yli(tse), poikki, tuolla/tuolle puolen. Ensiksi mainittu korostaa liikettä jonkin kautta (iri tra koridoro), jälkimmäinen lopputulosta (ks. taulukko yllä).

Koska tra korostaa liikettä, sen kanssa ei yleensä käytetä akkusatiivia, mutta tähän on olemassa poikkeus (yllätys, yllätys!). Preposition tra kanssa voi käyttää akkusatiivia, jos välttämättä haluaa korostaa, että liike – joko kirjaimellinen tai vertaus­kuvallinen – jatkui preposition määrittämän kohteen jälkeen.

Ŝi ĵetis rigardon tra la fenestran vitron : hän nosti katseensa ikkunalasin lävitse

Lause korostaa, ettei katse pysähtynyt lasiin, hän ei katsonut lasia, vaan katse jatkui jonnekin kauemmas.