Ensimmäiset sata artikkeliani



Jaa-ha, täytyypä vissiin noudattaa jonkin­laisia julkaisu­alan perinteitä, ja tällaisen merkki­paalun, kuten sadannen artikkelin, kohdalla kirjoittaa muistelu.

Liityin alku­vuodesta 2018 Suomen Esperanto­liiton EAF:n silloiseen Yahoo-ryhmään, johon saattoi lähettää viestejä sekä selain­liittymän kautta että sähkö­postitse. No, selain­liittymä oli kökkö käyttää. Sähkö­postitse lähettäminen tietty toimi, mutta oli jotenkin kasari­henkistä.

Postitus­listassa oli kaksi ongelmaa. Ensimmäinen liittyi listan käyttöön. Lista oli periaatteessa tarkoitettu vain ja ainoastaan EAF:n jäsenistölle suunnattuun viestintään eli tiedotteisiin tapahtumista ja niihin liittyviin kysymyksiin ja muuta sen sellaista. Käytännössä siellä toki viestiteltiin muustakin, mutta kaiken kaikkiaan aika harvakseltaan. Aktiivinen se ei ollut.

Toinen ongelma liittyi listan julkisuuteen. Koska lista oli tarkoitettu sisäiseen viestintään, se ei ollut julkisesti edes luettavissa. En muista, oliko listan olemassa­olo edes mainittu missään.

Kun EAF:lla ei ollut verkko­sivuillakaan mitään keskustelu­foorumia, ei liitto tarjonnut suomalaisille esperantisteille ja esperantosta kiinnostuneille mitään kanavaa, missä kysyä mistä tahansa esperantoon liittyvästä. Tai siis onhan liiton sivuilla sähköposti­osoitteita hallituksen jäsenille, mutta ketä ulko­puolinen niiden kautta ottaa yhteyttä? Ei ketään.

Halusin sellaisen kanavan, jonka kautta olisi matala kynnys kenen tahansa ottaa yhteyttä, aihe vapaa, kunhan jotenkin liittyisi esperantoon. EAF:ssa ei asialle liiemmin lämmitty. Katsottiin, ettei sellaista saanut silloiseen webbi­hotelliin, ketä sitä jaksaisi ylläpitää, sehän vain täyttyisi roskasta jne. Ja mihin ihmeeseen sitä tarvittaisiin, koska meillä on esimerkiksi Lernun foorumi?

On totta, että nykyään foorumeita piisaa, mutta esimerkiksi UEA:n foorumia tai Mia vivoa ei tuolloin vielä ollut ja noissa kahdessa keskustelu käydään vain esperantoksi, joten ne eivät siis käy kieltä osaamattomille. Lernun foorumi toki oli olemassa ja siellä voi keskustella suomeksi, mutta minusta sen käyttö­liittymä ei ole hyvä, minkä lisäksi siellä ei ole haku­toimintoa tai kielen mukaista suodatusta, joten suomen­kieliset kirjoitukset katoavat massaan. Kaiken huipuksi sen roskaposti­suodatus ei toimi, minkä seurauksena sivusto täyttyy tätä nykyä pari kertaa viikossa kymmenistä kiinan- ja korean­kielisistä roska­viesteistä.

Kun en guuglaamisesta huolimatta löytänyt mitään aktiivista, suomen­kielisille tarkoitettua foorumia, päätin itse luoda sellaisen. Tulos on tämä Finna babilejo, johon ketä tahansa voi kirjoittaa suomeksi, esperantoksi tai jopa ruotsiksi, ja riittää, että aihe edes jotenkin liittyy esperantoon. Tosin kirjoittamiseksi täytyy monen muun sivuston tapaan kirjautua, ettei sivusto täyty roska­postista1, mutta kirjautumisen voi tehdä helposti esimerkiksi Facebook- tai Google-tunnuksen avulla.

Minulta on monesti kysytty, onko täällä kävijöitä ja käyttäjiä. Samaan hengen­vetoon osin jopa samat ihmiset ovat olleet huolissaan, ettei kai vain heidän tietojaan kerätä. Ei voi samaan aikaan sekä syödä kakkua että säästää sitä kokonaisena. Joka tapauksessa päätin, että keruu pidetään minimissään eli tiedän rekisteröityneiden käyttäjien määrän – mutten kerro sitä – mutten tiedä, kuinka usein täällä joku käy.

Ovatko suomalaiset esperantistit sitten ottaneet tämän sivuston omakseen? Lyhyesti sanoen huonosti. Julkaisin sivuston kesäkuussa 2018 eli melko tarkkaan kolme vuotta sitten ja olen mainostanut tätä eri yhteyksissä, mutta silti tuntuu olevan epätietoisuutta ihan perus­asioistakin. Olen hiljattain saanut vastata mm. seuraaviin kysymyksiin.

  • Ai jaa, onko sellaista [suomenkielistä esperanto­aiheista keskustelu]sivustoa olemassa? On, vuodesta 2018.
  • Mikä sen osoite on? Katso vaikka Googlesta, jos muuten et arvaa tai muista.2
  • Täytyykö minun rekisteröityä? Ei lukeaksesi, mutta kirjoittaaksesi kyllä. Tämä muuten lukee heti etusivulla.

Ihmisillä tuntuu olevan hirveän korkea kynnys kirjoittaa tänne. Jotenkin ymmärrän sen artikkelien osalta – tai oikeastaan en ymmärrä. Onko minulla ollut poikkeuksellisen hyviä opettajia, sillä minut on laitettu jo tavallisessa perus­koulussa kirjoittamaan ja olen saanut ohjausta. (Kiitos, opettajani!) Kirjoittamaan oppii muuten parhaiten kirjoittamalla eli ei pidä nostaa rimaa liian ylös alussa. Joka tapauksessa lyhyeiden kommenttien kirjoittamisen ei pitäisi olla vaikeaa.

Ehkä kyseessä on suku­polvien välinen kuilu. Mia vivon perustaja Johannes Genberg valoitti mielestäni asiaa erinomaisesti artikkelissaan Esperanto – ett utdöende språk? todetessaan, että moni ”ikäesperantisti” on jäänyt aika­kautensa internettiin, yhdistyksiin. Tämän perusteella voisi olettaa, että he toimisivat aktiivisesti näissä yhdistyksissään. Näin sopii toivoa.

  1. Kyllä tätäkin sivustoa pommitetaan jatkuvasti, mutta toistaiseksi suojaukset ovat pitäneet.
  2. Tulee muuten ihan pelkällä hakusanalla ”babilejo” Suomesta guuglattaessa ensimmäisenä. Tämä ei ole sattumaa.
0
0
19.7.2021