Esperanton rikkautta on se, että saman asian voi usein ilmaista monella eri tavalla. Kaikki kielen sananmuodostusjärjestelmän mukaan luodut ilmaisut ovat oikeita, kunhan ne täyttävät tarkoituksensa eli että kuulijan on helppo ymmärtää, mitä puhuja haluaa sanoa. Claude Piron kuvaa tätä hyvin kirjassaan La Bona Lingvo.
Ĉeflinio täyttää varmasti tuon vaatimuksen. Trunklinio tuo kuvaan vertauksen puusta runkoineen, haaroineen ja oksineen. Se olisi mielestäni hyvä esperanton sana, vaikka sitä ei kukaan olisi vielä käyttänyt. Tekstarosta löytyvät esimerkit liittyvät maanteihin ja sähköverkkoihin.
Toinen vertaus voisi olla verenkierto, jossa pääväyliä kutsutaan esperantoksi arterio (valtimo). Sitä käytetään myös kuvaannollisessa merkityksessä ”granda trafikvojo”.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että etymologisen sanakirjan mukaan suomen runko on germaanista alkuperää, joten trunkon ja rungon samankaltaisuus ei välttämättä ole sattumaa; eikä siihen tarvita englanninkielen trunk-sanaa, joka sekin lienee germaanisista kielistä tullut laina.
