-
Olen ollut tekemisissä erikielisten sanakirjojen kanssa 16-vuotiaasta lähtien, ja lernu!-sanakirjankin parissa kymmenisen vuotta. Itselle kävi jo varhaisessa vaiheessa selväksi, että ”tavalliset sanakirjat” vaativat aina rinnalleen yksikielisen selittävän sanakirjan, esim. juuri PIVin tapaisen, sillä niiden käyttötarkoitushan on aivan eri.
Pidän Bertilo Wennergrenin luomaa lernu!-sanakirjaa varsin onnistuneena ratkaisuna. Sen avulla opin (ja opin jatkuvasti lisää) jotakin oleellista esperantosta – sen loogisesta sananmuodostuksen rakenteesta.
lernu!-sanakirjan kaltaista systeemiä en ole tavannut muualla, esimerkkinä olkoon tämä mielisanani
nemalhavebla (ne·mal·hav·ebl·a ← hav·i),
josta käy selkeästi ilmi mistä sanajuuresta ja palikoista sana on rakennettu. Voiko tämän selkeämmin asian esittää?
Ja mikä parasta, Bertilon luoman systeemin sanansyöttölomake oli todella helppo meille sanakirjanikkareille. – On todella sääli, että lernu!-sivuston “uudistuksen” myötä (heinäkuu 2016) näin hieno sanankirjan muokkaussysteemi ajettiin alas (ilmeisesti) resussien puutteen vuoksi. 🙁
Mitä sitten tulee lernu!-sanakirjassa tavattaviin virheisiin, se on inhimillistä. “Aina roiskuu kun rapataan” kuuluu vanha kulunut sananparsi, mutta tähän se sopii oikein hyvin. – Mutta mutta esperanto–suomi-sanakirjan sanamäärä on valtaisat 40.000 sanaa (suomi–esperanto-puolella sama määrä). Ja voi vain kuvitella millainen työmäärä vapaaehtoisilta sanakirjanikkareilta on vaadittu vastineiden löytämiseksi ja lisäämiseksi.
00