Suomeksi virkkeen ja lauseen ero on päivänselvä: virke koostuu yhdestä tai useammasta lauseesta. Kussakin täydellisessä lauseessa on predikaatti, joten virkkeen sisältämien täydellisten lauseiden määrä on sama kuin predikaattien määrä.
Otetaanpa Seitsemän veljeksen ensimmäinen virke
Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää.
jossa on yksi lause, päälause, koska predikaatteja (= finiittimuodossa olevia verbejä) on yksi, “seisoo”. Huomaa, että pilkkujen määrä ei kerro lauseiden määrästä mitään. Edellä mainitussa virkkeessä on kaksi ns. irrallista selitettä (“eteläisessä Hämeessä” ja “liki Toukolan kylää”), jotka erotetaan pilkuin.
Toinen virke
Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja.
sisältääkin sitten jo neljä lausetta. Predikaatit ovat “on”, “alkaa”, “oli” ja “aaltoili”. Tässä tapauksessa virke alkaa päälausella “Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner”, jota seuraa ns. rinnasteinen päälause “mutta alempana alkaa pellot”. Tämän jälkeen seuraa sivulause “joissa… aaltoili teräinen vilja”, jonka keskellä on selittävä sivulause “ennenkuin talo oli häviöön mennyt”.
Helppoa kuin heinänteko!
Entäs sitten esperantoksi? Virke on “kompleksa frazo” ja lause “simpla frazo” tai “propozicio”. Kun kaikilla ei ole äidinkielellä puhumisen taitoa kuin vettä vaan Aristoteleen kantapäätä lainaten, ero ei olekaan selvä. Frazoista unohdetaan määritteet ja propoziciosta ei ole kuultukaan.
6 vuotta sitten.