UEA:lla pitkän, yli kaksikymmentä vuotta kestäneen, työrupeaman tehneen Clay Magalhãesin haastattelu ilmestyi Libera foliossa 9.8.2022. Haastattelussa kerrataan hänen uransa aina avustajasta (1996–98) kongressisihteeriksi (1999–2021), minkä jälkeen hän vielä avusti Edukado@Intereto (E@I) -järjestöä tämän vuoden yleiskokouksen järjestelyissä aina heinäkuuhun asti.
Haastattelussa Magalhães kertoo, miten hän koki ilmapiirin muutoksen vuosien varrella UEA:n keskustoimistolla. Miten innostava ja esimerkillinen yhteisö vuosituhannen vaihteessa muuttui yllättävän nopeasti pahoinvoivaksi organisaatioksi. Magalhãesin mukaan kaikki alkoi yhteen henkilöön kohdistuneesta perusteettomasta parjauskampanjasta, jonka aiheuttamasta luottamuspulasta henkilöstö ei koskaan toipunut.
Magalhãesia lainaten käynnissä on ollut keskustoimiston purkuprojekti, joka on nyt kulminoitunut keskustoimiston myyntiin ja toimintojen ulkoistamiseen yrityksille. Vaikka luenkin Libera foliota suhteellisen ahkerasti, en ole seurannut uutisiointia keskustoimistosta niin tarkkaan, että pystyisin sanomaan, mistä tarkalleen ottaen on kyse. Ehkäpä joku osaa valaista tätä.
Näkisin, että kyse on ollut UEA:n ja laajemminkin koko esperantoliikkeen sopeutumisvaikeuksista internetin mukanaan tuomiin muutoksiin. Johannes Genberg kirjoitti tästä viime vuonna parikin artikkelia, joissa hän toteaa, että nykyiset esperantoyhdistykset – niin kuin monen muunkin alan yhdistykset – eivät ole onnistuneet uudistumaan.
Onko tämä UEA:n loppu vai uuden synty?
2 vuotta 3 kuukautta sitten.