Tämä kirjoitus syntyi Juhan artikkelin varför finns det ackusativ i Esperanto innoittamana.
Kielen helppous on yksi yleisempiä väittämiä esperantosta. Mutta tämä väittämä on usein syynä siihen, että monet opiskelun aloittaneet lopettavat pian. Kun opiskelija törmää vaikeuksiin, kuten akkusatiiviin, hän tuntee tulleensa petetyksi. Kieli osoittautui vaikeammaksi kuin mitä hän oli kuvitellut.
Onko akkusatiivi tarpeellinen?
Opiskelija voi kysyä, miksi esperantossa on akkusatiivi, onko se tarpeellinen. Monet kielet tulevat toimeen ilman sitä, mutta akkusatiivista paljon hyötyä, se on oportuna1). Se tekee esperanton lauseista helpommin ymmärrettäviä, erityisesti erikielisten henkilöiden välisessä viestinnässä.
Sveitsiläinen psykologi Claude Piron on käsitellyt esperanton olemukseen liittyviä kysymyksiä kirjassaan La bona lingvo. Piron oli polyglotti, joka toimi maailman terveysjärjestön WHO:n kielenkääntäjänä. Hän käänsi lääketieteellisiä tekstejä kiinasta, venäjästä, englannista ja espanjasta äidinkieleensä ranskaan.
Psykologina Piron oli perehtynyt aivopuoliskojen toimintaan. Hän esittää, että eri kielet käyttävät aivopuoliskoja eri painotuksella. Kielet, joissa vasen puolisko on korostunut, ovat analyyttisiä, niissä asiat pitää ilmaista täsmällisesti. Oikeaan aivopuoliskoon kallistuvat kielet puolestaan luottavat vastaanottajan kykyyn päätellä oikea merkitys sanayhteydestä. Pironin mukaan ranska on esimerkki vasemman aivopuoliskon kielestä, englanti oikean aivopuoliskon kielestä.
Piron käyttää esimerkki-ilmausta japanin aivotulehdus ‑rokote, englanniksi Japanese encephalitis vaccine, ranskaksi vaccin contre l’encéphalite japonaise. Ranskankielinen ilmaus kertoo, että rokote on japanin aivotulehdusta vastaan, sen sijaan englanninkielinen ilmaus ei kerro, kumpi on japanilainen, sairaus vai rokote. Vastaanottajan on pääteltävä se itse.2)
Miten tämä liittyy akkusatiiviin?
Pironin mukaan esperanto on puolivälissä, se ei ole kallellaan kumpaakaan suuntaan. Siinä on paljon vasemman aivopuoliskon vaikutusta, esimerkiksi sananmuodostusjärjestelmässä, mutta se luottaa myös ihmisen kykyyn ymmärtää ilmauksen merkitykset sen osien perusteella. Esimerkkinsä hän käänsi esperantoksi japan-encefalita vakcino. Tässä yhdyssana japan-encefalita ja sen a-pääte kertoo, että japan- määrittää aivotulehdusta eikä rokotetta.
Myös akkusatiivi on vasemman aivopuoliskon tuote. Kieli itsessään tulisi toimeen ilman akkusatiivia, erityisesti kun kaikki puhuvat sitä äidinkielenään. Sen sijaan kielessä, jonka melkein kaikki oppivat vieraana kielenä, tällaiset tarkenteet helpottavat eri äidinkieliä puhuvien keskinäistä ymmärtämistä. Se mikä näyttäytyy opiskelijalle vaikeana opintojen alussa, osoittautuu myöhemmin hyvinkin hyödylliseksi ja ilmaisuvoimaiseksi välineeksi.
Miksi akkusatiivi on vaikea suomalaisille(kin)?
Uutta kieltä opiskellessa vaikeaa on se, mikä poikkeaa oman kielen tavasta ilmaista asia. Akkusatiivi löytyy mm. saksasta, venäjästä ja latinasta, mutta englannista ja romaanisista kielistä se puuttuu.
Koulussa opiskelin saksaa ja törmäsin silloin akkusatiiviin. Saksan akkusatiivi oli vaikea useastakin syystä. Ensinnäkin siksi, että saksassa käytetään useita eri päätteitä riipuen sanan suvusta. Toinen ongelma oli se, että koulussa ei selitetty, mitä akkusatiivi oikeasti tarkoittaa, milloin sitä pitää käyttää, eikä suomen kielestä ollut apua.
Esperantossa akkusatiivia käytetään, kun puhutaan lauseen objektista, siis tekemisen kohteesta. Kun akkusatiivi on kerran luotu kieleen, sitä voi käyttää monessa muussakin tarkoituksessa. Niistä tarkemmin Juhan artikkelissa, keskityn tässä vain objektin käsittelyyn.
Suomessa objekti voidaan ilmaista monella eri tavalla. Useimmissa tilanteissa objekti on joko nominatiivissa, genetiivissä tai partitiivissa, eräissä tapauksissa jossain muussakin sijassa.
1) Varsinainen akkusatiivimuoto on vain eräillä pronomeilla (minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät). Hän näki minut, li vidis min.
2) imperatiivin kanssa käytämme nominatiivia: osta uusi auto!, esperantoksi aĉetu novan aŭtomobilon! Samoin monikollisissa ilmauksissa: ostin uudet sukset, mi aĉetis novajn skiojn.
3) genetiiviä käytetään, kun halutaan ilmaista, että tekemisen tavoite on saavutettu: ostin uuden auton, mi aĉetis novan aŭtomobilon.
4) partitiiviä käytetään, jos tavoitetta ei ole saavutettu tai siitä ei ole tietoa: en ostanut uutta autoa, mi ne aĉetis novan aŭtomobilon; kävin ostamassa uutta autoa, mi iris por aĉeti novan aŭtomobilon.
5) partitiivia käytetään myös, kun tekeminen kohdistuu vain osaan (esperantossa tällaisissa tilanteissa voidaan käyttää prepositiota da): juon maitoa, mi trinkas lakton, mi trinkas da lakto. Jos kyse on määrätystä erästä, käytämme suomessa genetiiviä: join maidon, mi trinkis la lakton.
6) lisäksi on paljon tapauksia, joissa yksi verbi vaatii yhtä muotoa, toinen toista. Rakastan sinua, mutta pidän sinusta. Horjuvuutta on esim. slangisanan digata käytössä. Alkuperäisemmän mä diggaan tätä biisiä sijaan kuulee nykyään myös muotoa mä diggaan tästä biisistä.
Vaikeinta esperantossa ei ole akkusatiivin muodostaminen, vaan se, onko kyseinen verbi transitiivinen vai intransiviinen, siis voiko sitä seurata suora objekti vai ei. Suomen ja esperanton ajattelutapa eivät aina ole yhteneväisiä. Esimerkiksi alkamista ja loppumista ilmaisevat sanat. Aloittaa komenci, alkaa komenciĝi: la instruisto komencis la lecionon je la 8-a horo, la leciono komenciĝis je la 8-a horo, mutta komencis pluvi, ei komenciĝis pluvi*3). Fini päättää, lopettaa, finiĝi päättyä: fini lecionon, la leciono finiĝas, la pluvo finiĝis mutta ei finiĝis pluvi*; ĉesi lakata, ĉesigi lakkauttaa, lopettaa: ĉesis pluvi, la cara cenzuro ĉesigis la eldonadon de la revuo. Henkilö, joka hallitsee näiden sanojen käytön, on jo aika taitava esperanton puhuja.
Helppouspropaganda kääntyy helposti esperantoa vastaan. Tuskin kukaan valitsee mitään kieltä sen perusteella, että se on helppoa. Poikkeuksen muodostivat unkarilaiset opiskelijat, jotka halusivat saada yliopistollisen loppututkinnon mahdollisimman vähällä vaivalla4).
Samasta teemasta muualla:
https://www.liberafolio.org/2021/03/05/cu-la-cina-por-hungaroj-pli-facilas-ol-esperanto/
https://www.liberafolio.org/2020/08/25/cu-vere-esperanto-estas-facila-lingvo/
***
1) Oportuna on sana, jota on hankala kääntää suomeksi yhdellä sanalla. Vilkki-Favénin sanakirjassa on käännökset sopiva, mukava, käyttökelpoinen. Sen voisi kääntää myös elämää helpottava, hyödyllinen. PIV:n selitys on hyvä: Faciliganta ian agon, faron pro sia ĝusta konveneco.
2) Toinen esimerkki voisi olla aikaisemmin keskustelun aiheena ollut englannin ilmaus consciencious objection. Tarkka merkitys olisi vastustaminen, kieltäytyminen omantunnon syiden perusteella, mutta sitä käytetään merkityksessä aseistakieltäytyminen. Englannissa voi sanoa niin, mutta esperantossa merkitys pitäisi pystyä ymmärtään ilmauksen osien perusteella. Sen vuoksi ilmaukset konscienc(-)obĵeto tai konscienceca obĵeto merkityksessä aseistakieltäytyminen eivät ole hyvää esperantoa.
3) Asteriski (*) tarkoittaa kieliopillisesti virheellistä muotoa.
4) Unkarissa esperanto oli aikaisemmin valinnainen aine kouluissa ja jonkin aikaa myöskin yliopistossa. Kymmenet tuhannet opiskelijat valitsivat esperanton, mutta heistä vain murto-osa suoritti loppukokeen onnistuneesti eikä heistäkään ole tullut kielen harrastajia juuri nimeksikään. https://www.eszperanto.hu/hu-lernejo.htm.