Lahdessa heinäkuun lopulla pidetyn esperanton maailmankongressin jälkimainingeissa esille on jälleen noussut kysymys esperantoliikkeen kuolemasta. Tunnettu jutubisti Evildea puhui tästä aiheesta jo neljä vuotta sitten videossaan, jossa hän totesi, että kaikenmaailman esperantoyhdistykset oikestaan ovat kielen leviämisen este. Moni yhdistys lienee aikoinaan perustettu jossain homaranismon jälkihumussa tarkoituksenaan levittää yleistä hyvää.
Kun yhteisestä yleisestä hyvästä ei – yllätys, yllätys – päästykään yhteisymmärrykseen eikä fina venkoakaan saavutettu välittömästi, monet näistä yhdistyksistä ovat muuttuneet kuppikunniksi, joiden keskeiseksi tehtäväksi on muodostunut joko menneiden aikojen muisteleminen tai toisten kuppikuntien mollaaminen. Tämä ”toiminta” ei luonnollisesti juuri ole houkutellut uusia jäseniä, joten viime vuosina on nähty kymmenien esperantoyhdistysten kuolema kaikkialla maailmassa1.
Grigorij Arosev nimeää Libera foliossa ilmestyneessä kirjoituksessaan2 joitakin syitä, joista merkittävimmäksi hän mainitsee internetin laiminlyönnin. Esperanton maailmanliiton UEA:n sivusto on mielestäni kuvaava esimerkki. Ulkoasu on vanhantava, nykyään perustoimintoina pidettäviä toimintoja puuttuu (esim. UEA:n maailmankongressin ohjelmatiedot ovat pdf:nä eivätkä tilattavina kalentereina), ohjeissa ristiriitoja ja puutteita (ks. kirjoitukseni majoituksesta), yksinkertaisimman maksutavan käytöstä (Paypal) joutuu maksamaan lisämaksun (mitä hel#¤?) jne.
Kun ei-suunnitellut kielet ovat ensin kehittyneet puheena, jota vasta paljon myöhemmin on ryhdytty kirjoittamaan, esperanto on syntynyt toisin: kirjoitus ja puhe ovat syntyneet samaan aikaan. Kenties tästä syystä niin moni esperantisti on jämähtänyt paperiin. Tämä paperinpalvonta esiintyy Ray Bradburyn Fahrenheit 451 -romaanista tuttuna kirjojen palvontana ja näkyi mm. Lahdessa tarpeena kahmia paperisia esitteitä. UEA:n komiteakin syyllistyi tähän, kun kokouspaperit täytyi tulostaa heille: komitean jäsenillä oli siis kannettavan tietokoneensa vieressä pino kokouspapereita! Lahden kokouksen luonnonsuojeluteemaan tämä tietysti istui mahdottoman huonosti.
Evildea toteaa videossaan, että onneksi tuollaisen menneeseen jämähtäneet yhdistykset ovat kuolemassa. Samaa sanoo TEJO:n uusi puheenjohtaja Joop Kiefte Libera foliossa ilmestyneessä kirjoituksessaan. Sekä Evildea että Kiefte toteavat, että maailma on muuttunut. Enää ei tarvita joka nimeeen ja notkoon paikallista esperantoyhdistystä ajamaan kielen asiaa, vaan ihmiset löytävät toisensa internetin välityksellä, muodostavat yhteisöjä asioiden ja ilmiöiden ympärille, synnyttävät mcluhanilaisia maailmankyliä. Kieften mielestä tämähän tarkoittaa, että fina venko tai sukceso on jo tapahtunut!
Tässä tilanteessa UEA:n tehtävä on yhä enemmän toimia mahdollistajana. Tätä taustaa vasten UEA:n uusi yhteistyöfoorumi on juuri oikeansuuntainen askel.
- Ks. Grigorij Arosevin kirjoitus ”La Esperanto-movado pereas” Libera foliossa.
- Ks. viite 1