La us-modo

Kuten olen jo pariin kertaan todennut, esperanton keskeisimpiin kielioppiteoksiin kuuluva Plena manlibro de Esperanta gramatiko (PMEG) käyttää omia käsitteitään kuvaamaan esperanton kieli­­oppia. Keskeinen syy tähän on, että lukijat tulkitsisivat perinteiset käsitteet omien äidin­­kieliensä kautta. Tällöin olisi ilmeisenä vaarana, että jokin esperanton kieli­­muoto tulkitaan väärin. Yksi tällainen helposti väärinymmärretty asia on ns. imaga tai us-modo, jota usein kutsutaan konditionaaliksi, ehto­­tavaksi. Nyt vain on niin, että esperanton us-modo osin poikkeaa käyttö­­tavoiltaan suomen ja monien muiden kielten konditionaalista.

Ne montras tempon

Suomen konditionaali on verbin modus eli yksi tapa­luokista. Suomessa muut kuin indikatiivi eli tosi­tapa esiintyvät vain kahdessa aika­muodossa: preesensissä eli nykyajassa ja perfektissä eli yhdessä menneen ajan muodoista. Lukea-verbin aktiivin konditionaali­muodot ovat siis:

• lukisin, lukisit, lukisi…
• en lukisi, et lukisi, ei lukisi…
• olisin lukenut, olisit lukenut, olisi lukenut…
• en olisi lukenut, et olisi lukenut, ei olisi lukenut…

Esperanton us-modo ei osoita aikaa, joten yllä olevaa vastaava luettelo on heti kättelyssä paljon lyhyempi.

• mi legus, vi legus, ri legus…
• mi ne legus, vi ne legus, ri ne legus…

Mistä sitten tietää, onko kyse nykyhetkestä vai menneestä ajasta?

Asiayhteys osoittaa ajankohdan

Usein ajan­kohta käy ilmi asia­yhteydestä. Tapahtumien täytyy loogisesti olla tietyssä järjestyksessä.

• Se Zamenhof posedus la ĉinan, Esperanto estus malsama : Jos Zamenhof olisi osannut kiinaa, esperanto olisi erilaista.

Virkettä ei voi mitenkään kääntää käyttäen jos-lauseessa preesensin muotoa ”osaisi”, koska tällöin osaaminen ja oleminen olisivat saman­aikaista, mikä ei ole loogista¹. Suomen ja esperanton aikakäsitykset ovat tässä kohdin yhtenevät: tapahtumat eivät voi olla samanaikaisia.

Kaiken kaikkiaan käsitys ajasta voi vaihdella paljon kielestä toiseen. Kirjassaan Löytöretki suomeen Kersti Juva puhuu paljon tapahtumien aika­eroista – tosin hänen vertailu­kohtanaan on englanti, jonka aika­käsitys on toisinaan erilainen kuin suomen.

Jokin toinen sana osoittaa menneisyyden

On toki työlästä, jos aina täytyy analysoida tapahtumien loogista järjestystä. Tapahtumien kulun hahmottamista voi helpottaa lisäämällä virkkeeseen jonkin sopiva aikamääre.

• Mi ne farus la eraron, se ri antaŭe dirus al mi la veron : En olisi tehnyt virhettä, jos hän olisi aiemmin sanonut totuuden.

Huomaa, että riittää, että lisäsana ”siirtää” ehdon menneisyyteen, jolloin varsinaisen toiminnan sisältävä lause ymmärretään tapahtuneen tämän jälkeen. Koska suomen konditionaalin perfekti jo osoittaa tämän menneisyyden, ei esperanton tarvitsemaa lisä­sanaa edes välttämättä tarvita.

Int-liittomuoto

Esperanto käyttää ns. adjektiivisia partisiippeja verbien liitto­muotojen muodostamiseen. Koska liitto­muodon apu­verbinä on esti, tästä muodostettu us-modo yhdessä menneen ajan parti­siipin kanssa sisältää idean ehdollisesta menneestä tapahtumasta.

• Mi ne estus farinta la eraron, se ri estus dirinta al mi la veron : En olisi tehnyt virhettä, jos hän olisi aiemmin sanonut totuuden.

Vaikka tällainen liitto­muotoinen rakennelma on kieli­opillisesti oikein, ei tällaisia voi raskautensa takia suositella käytettäviksi kuin silloin, kun halutaan korostaa mennyttä ajankohtaa. Lisäksi tässäkin yhteydessä on muistettava, että esperanton adjektiiviset partisiipit ovat tilan, eivät toiminnan kuvauksia (ks. esim. kirjoitukseni olla- ja tulla-passiiveista).

Sekasikiö intus

Mitä tähän sanoisi. Ilmeisesti us-modon ajattomuus on ollut joillekin vaikea käsittää, eivätkä he ole käsittäneet asia­yhteyden riittävän tai keksineet jotain sopivaa lisä­sanaa osoittamaan mennyttä aikaa. Niinpä he ovat hätä­päissään keksineet intus-muodon.

• Mi ne farintus la eraron, se ri dirintus al mi la veron : En olisi tehnyt virhettä, jos hän olisi aiemmin sanonut totuuden.

Nyt vain on niin, että tuossa muodossa vain on kaksi perustavan­laatuista virhettä. Ensinnäkin kielioppikirjat mainitsevat adjektiiviset, substantiiviset ja adverbiset partisiipit. Missään ei ole määritelty, mitä verbi­muotoiset parti­siipiit tarkoittaisivat. Mitä siis tarkoittavat?

• *faranti*
• *farantis*
• *farantas*
• *farantos*
• *farantu*
• *farantus*
  …

Toinen intus-muodon ongelma liittyy päätteiden järjestykseen. Esperantossahan sanan viimeisin pääte määrittää perus­merkityksen, mitä sana tarkoittaa. Kaikki sen edellä olevat päätteet täsmentävät tai rajaavat tuota perus­merkitystä – tämähän on yleinen jo yhdyssanoista tuttu periaate.

• junulino ← juna + ul + ino : nuori + ihminen + naaraspuolinen eli nuori nainen
  
  Logiikka meenee niin, että ensin -ino rajaa naaraisiin, sitten –ul- rajaa ihmisiin ja lopuksi jun- määrittää, että kyseessä on nuori. Jos päätteiden järjestys olisi toinen eli oikealta vasemmalle olisi ensin -ulo ja sitten -in-, heräisi kysymys, eivätkö eläinnaaraat ole -in.

Kun kerran pääte -us osoittaa vain aspektia (tässä tapauksessa ehdollisuutta) eikä aikaa, miten parti­siippiin sisältyvä aika­määre täsmentäisi tai rajaisi siten, että ehdollisuus muuttuisi ajaksi? Toisin sanoen esim. verbiin *farintus* sisältyvä menneen ajan parti­siippi int ei riitä kumoamaan sitä seikkaa, että laŭfundamente (ŝerco celita) pääte us ei osoita aikaa².

Imaga ago aŭ stato

PMEG alle­viivaa, että pääte -us osoittaa imagaa modoa, jolloin toiminta tai tila ei ole todellista tai on kuvitteellista.

• Se mi estus riĉa, mi ne laborus : Jos olisin rikas, en tekisi töitä (mutta kun en ole, joudun tekemään työtä).
• Se ri scius, ke mi estas ĉi tie, ri tuj venus al mi : Jos hän tietäsi, että olen täällä, hän tulisi heti luokseni (vaikka oleminen on todellinen tapahtuma, tietäminen ja näin ollen tuleminen ovat kuvitteellisia).

Huomaa, ettei ehto­lause yksistään riitä imaga modon käyttämiseen, vaan tilanteen täytyy todellakin olla kuvitteellinen.

• Se ri estus ĉi tie, ri certe mirus pri la malordo : On tiedossa, ettei hän ole täällä, mutta jos (kuviteltaisiin, että) hän olisi, hän hämmästelisi.
• Se ri estas ĉi tie, ri certe miras pri la malordo : Emme tiedä, onko hän täällä (toki voi siis olla). Jos hän on, hän todella hämmästyy.

Suomen konditionaali sen sijaan usein kuvastaa epä­varmuutta, joten kummankin yllä oleva virkkeen voisi kääntää suomeksi samalla tavoin.

• Jos hän olisi täällä, hän varmaan hämmästelisi epäjärjestystä.

Iso käsitteellinen ero esperanton imaga modon ja suomen konditionaalin välillä liittyy tulevaisuuteen. Suomessahan ei ole erillistä verbi­muotoa osoittamaan tulevaa tapahtumaa, vaan futuuri voidaan osoittaa eri tavoin. Yksi tällainen tapa on konditionaali.

• Vaikka opiskelisin joka päivä, en kykenisi oppimaan kieltä kolmessa kuukaudessa.

Konditionaalin käyttö perustuu ideaan, ettei tapahtuma, opiske­leminen, ole vielä tapahtunut, joten sekä se että sen seuraus, oppiminen, ovat epävarmoja tapahtumia. Suomen konditionaalia kuvastaa tätä epävarmuutta.

Esperanton imaga modo sitä vastoin nimensä mukaisesti viittaa kuvitteelliseen toimintaan. Virkkeessä ei kuitenkaan ole kyse kuvitteellisuudesta vaan epävarmuudesta. Koska tuleva on aina epävarmaa, esperantoksi tällainen tuleva epävarmuus ilmaistaan yksin­kertaisesti futuurin avulla.

• Eĉ se mi studados ĉiutage, mi ne povos lerni lingvon en tri monatoj.

Milda peto

Siinä missä olen edellä kertonut suomen konditionaalin ja esperanton us-modon välisistä eroista, molemmat kielet käyttävät konditionaalia vastaavasti us-modoa kohteliaisiin pyyntöhin.

• Mi dezirus aĉeti… : Haluaisin ostaa….
• Mi volus havi… : Haluaisin saada…
• Ĉu vi bonvolus paroli iom pli silente/laŭte? : Voisitteko puhua hieman hiljempaa/kovempaa, pyydän³

PS. Olen tarkoituksellisesti välttänyt esimerkeissä verbien devi, povi ja voli käyttöä, koska näillä on usein erityinen merkitys. Jossain vaiheessa käsittelen näitä verbejä erikseen.

---

1. Puhumattakaan että suomen ”osaisi” viittaa nyky­hetkeen, joten Zamenhof olisi siis edelleen elossa. ↩︎
2. Tietysti voi spekuloida, ilmaisisiko muoto *farusis* ehdollsuuden menneessä ajassa. Mutta eikö tällöin nykyhetkeen viittaava ehdollisuus oli *farusas*? ↩︎
3. Suomenkielessähän ei ole saksan bitteä tai englannin pleasea vastaavaa täyte­sanaa. Usein tämän virkaa toimittaa sana kiitos, mutta parina viime vuotena olen muutaman kerran törmännyt ilmaisuun pyydän. Unkarissa ei niin ikään ole perinteisesti tällaista sanaa, mutta siellä on suhteellisen laajasti levinnyt käyttöön ilmaisu kérek, joka käsittääkseni tarkoittaa kirjaimellisesti ”käske minua”. ↩︎