Huseerasin kotona kaikenlaista, joten en ehtinyt ihan alkuun mukaan, mutta kun tapaaminen lopulta venyi liki parituntiseksi, ehdin seurata ja osallistua keskusteluun reilusti toista tuntia. Meitä on noin puolen tusinaa miavivolaista, joista suurimman osan tunsin vähintään nimeltään tai nimimerkiltään.
Mistä sitten puhuimme? Liittymiseni kirvoitti keskustun, pitäisikö Suomen olla Suomio Finnlandon asemesta. Tästä päästiin pariin muuhunkin maannimeen. Erityisesti esille nousi Ĉeĥio, joka taitaa olla liki ainut ĥ-kirjaimen sisältävä sana, jolle ei ole olemassa ĥ-kirjaimetonta vaihtoehtoa. Tästä päästiin tietysti kysymykseen, voitaisiinko koko kirjain kuopata.
Päästiin toki puhumaan muustakin kuin esperanton kielestä itsestään. Aiheeksi valikoitui Puolan ja puolalaisten kärsimykset, miten viime vuosisadan tapahtumien seurauksena puolalaiset pitävät itseään pelkästään uhreina, mikä on ruokkinut Puolan menneen suuruuden ja ainutlaatuisuuden ym. äärikansallismielistä roskaa ajavia poliittisia liikkeitä. Tähän uhriasenteeseen kuuluu puolalaisten muille aiheuttamien kärsimysten kiistäminen.
Joka tapauksessa aika meni rattoisasti, ja Johanneksen oli pakko keskeyttää keskustelu ajan kulumisen takia. Seuraava “lukijatapaaminen” järjestettäneen, jos ei joulukuussa, varmasti aika pian vuodenvaihteen jälkeen.
2 vuotta 12 kuukautta sitten.
