Jokainen esperantisti joutuu selittämään. Muut esperantistit kysyvät, ”kiel vi esperantiĝis” eli kuinka sinusta tuli esperantisti. Kaikki muut sitten ihmettelevät, miksi ihmeessä ryhdyit edes harrastamaan, koska eihän esperantolla tee mitään jne. Kysymys on siis oikeastaan kial, kiam kaj kiel vi esperantiĝis.
En muista tarkalleen, milloin ensimmäinen kosketukseni tapahtui, mutta jossain yläaste-lukioiässä käteeni tupsahti ruskeakantinen Paŝoj al plena posedo. Jaksoin varmaan lukea kymmenkunta ensimmäistä sivua. Kirja ei jäänyt kesken siksi, etten olisi ymmärtänyt lukemaani riittävästi, vaan siksi että se oli tylsä.
Paŝoj-kirjan taisin saada, mutta seuraavan ostin. Se oli WSOY:n valkovihreäkantinen sanakirja. Äkkiäkös sieltä tuli opeteltua etu- ja takaliitteet, kielioppisäännöt ja luettua Helenan ja Janin tarina. Sitten lähdin opiskelemaan ja esperanto jäi.
Muutama vuosi sitten päätin aloittaa jonkinlaisen liikuntaharrastuksen. Paikallisen kansanopiston esitteessä esiteltiin ”kiinalainen terveysliikunta – qigong”, jota kaiken huipuksi veti perhetuttumme. Päätin kokeilla sitä. Jatkoin esitteen selaamista ja sivun, pari päässä huomasin, että opistolla on myös esperanton alkeiskurssi. Päähäni pälkähti, että ilmoittaudun tuohon samalla. Näin tein ja sille tielle jäin 🙂