Suomen verbit (osa 2)

finiitti- ja infiniittimuodot



Verbien taivutus suomessa

Aikamuotojen ja modusten yhdistelmät muodostavat verbien finiitti­muotoja, jotka yhdessä nominien eli substantiivien (nimi­­sanojen), adjektiivien (laatu­­sanojen), numeraalien (luku­­sanojen), pronominien (asemo­­sanojen) ja/tai adverbien (seikka­sanojen) kanssa muodostavat virkkeitä. Finiitti­­muodot taipuvat persoonissa (minä luen, sinä luet…).

Finiittimuotojen lisäksi on olemassa infiniitti– eli nominaali­muotoja, jolloin verbejä käytetään ikään kuin ne olisivat nomineja. Infiniitti­muodot taipuvat sija­muodoissa (vrt. substantiivin talo taivutus: talo, talon, taloa, talona…).

Finiittimuodot

Verbimuodoista tutuimmat ovat juuri finiittimuodot, jotka voidaan sijoittaa jokaisen koululaisen näkemään taulukkoon. Esim. verbistä lukea aktiivin yksikön toisen persoonan myöntö­muodot ovat:

indika­tiiviimpera­tiivikondi­tionaalipoten­tiaali
preesens luetluelukisitlukenet
imperfektiluit
perfektiolet lukenutole lukenutolisit lukenutlienet lukenut
pluskvam­perfektiolit lukenut

Lasketaanpa. Tuossa on kymmenen muotoa. Aktiivissa on seitsemän persoonaa, kun teitittely­muoto lasketaan mukaan. Passiivissa on yksi muoto. Lisäksi täytyy muistaa, että suomessa kieltosana on verbi, joka muodostaa oman liitto­muotonsa: en lue, et lue… Aktiivin seitsemän persoonaa kertaa kymmenen tekee seitsemän­kymmentä, mutta teitittely­muoto eroaa monikon toisesta persoonasta ainoastaan perfektissä ja pluskvam­perfektissä, joten vähennä viisi. Ollaan kuudessa­kymmenessä viidessä. Kerro kahdella kielto­verbin takia, päästää sataan­kolmeenkymmeneen. Passiivista yhdet kymmenet myöntö­muodosta ja toinen mokoma kielt­omuodosta eli kaksi­kymmentä. Sata­kolmekymmentä ynnä kaksi­kymmentä tekee, että kullekin verbille on olemassa 150 finiittistä taivutus­muotoa, jos kohta puolet on olla-verbistä ja NUT-partisiipista muodostettuja liitto­muotoja.

Infiniittimuodot

Infiniitti- eli nominaalimuotoja käytetään niin kuin ne olisivat nomineja ts. täydellisessä virkkeessä ei voi olla pelkkää infiniitti­muodossa olevaa verbiä. Virttä laulaessani ei ole täydellinen virke. Suomessa on kahden­laisia infiniitti­muotoja: infinitiivejä ja partisiippeja.

Infinitiivit

Suomessa verbeillä on peräti viisi infinitiivi­muotoa, jotka ovat substan­tiivisia, toisin sanoen verbiä käytetään aivan kuin se olisi substantiivi. Infinitiivit taipuvat vaillinaisesti eli niillä on olemassa sekä aktiivi- että passiivi­muotoja, mutta usein vain joissakin sija­muodoissa.

  • A-infinitiivi (vanha nimitys I infinitiivi)
    • aktiivissa kaksi sijamuotoa
    • ei passiivia
  • E-infinitiivi (II infinitiivi)
    • aktiivissa kolme sijamuotoa, joista yksi käytännössä kadonnut
    • passiivi
      • laulettaessa
  • MA-infinitiivi (III infinitiivi)
    • aktiivissa kaikki sijamuodot
      • esim. laulamassa, laulamasta, laulamaan
    • passiivi
      • laulettaman
  • MINEN-infinitiivi (IV infinitiivi)
    • aktiivissa kaikki sijamuodot
      • esim. genetiivi: laulamiseni, laulamisesi
    • ei passiivia
  • MAINEN-infinitiivi (V infinitiivi)
    • aktiivissa yksi sijamuoto
      • laulamaisillani, laulamaisillasi… (adessiivi)
    • ei passiivia

Partisiipit

Suomessa verbeillä on kuusi partisiippi­muotoa: kolme aktiivissa, kaksi passiivissa ja lisäksi kielto­muoto. Partisiipit ovat adjektiivisia, toisin sanoen verbiä käytetään aivan kuin se olisi adjektiivi. Partisiipit taipuvat kaikissa sija­muodoissa.

  • aktiivin VA-partisiippi (vanha nimitys I partisiippi)
    • laulava/laulavat (nominatiivi)
    • laulavan/laulavien, laulavain (genetiivi)
  • NUT-partisiippi (II partisiippi)
    • laulanut/laulaneet (nominatiivi)
    • laulaneen/laulaneiden, laulaneitten (genetiivi)
  • MA-partisiippi (III partisiippi)
    • laulama/laulamat (nominatiivi)
    • laulaman/laulamien, laulamain (genetiivi)
  • passiivin VA-partisiippi (IV partisiippi)
    • laulettava/laulettavat (nominatiivi)
    • laulaettavan/laulettavien, laulettavain (genetiivi)
  • TU-partisiippi (V partisiippi)
    • laulettu/lauletut (nominatiivi)
    • lauletun/laulettujen (genetiivi)
  • kieltopartisiippi (VI partisiippi)
    • laulamaton/laulamattomat (nominatiivi)
    • laulamattoman/laulamattomien, laulattomain (genetiivi)
« osa 1          osa 3 »
0
0