Lernussa ryöpsähti syyskuussa keskustelu niinkin pienestä esperanton sanasta kuin ”ja”.
Sanan alkuperä on saksassa, jota Z puhui yhtenä äidinkielenään. Saksan sanalla ”ja” on kaksi merkitystä.
Otetaan seuraava keskustelu:
- Habe ich recht? – Ja, du hast ja!
Ensinmäinen ”ja” tarkoittaa ”kyllä”, jälkimmäinen on vahvistava sana, joka suomeksi tässä kohtaa voisi olla ”toki” eli
- Olenko oikeassa? – Kyllä, olet toki!
Mainittakoon, että sekä saksan jälkimmäinen ”ja” että suomen ”toki” sisältävät ironisen vivahteen.
”Kyllä” on esperantoksi ”jes”, ja vahvistavaksi sanaksi Z valitsi saksan sanan ”ja”, siis sanan jälkimmäisessä saksankielisessä merkityksessään. Esperantoksi esimerkki kuuluu siis:
- Ĉu mi pravas? – Jes, vi ja pravas!
Jostain syystä muutamille Lernussa on ollut vaikea ymmärtää sanan ”ja” merkitystä. Eivätkä nämä ole olleet saksankielisiä – ehkä heille asia onkin selvä.
Sanan ”ja” käyttö ei saksassa eikä esperantossa rajoitu pelkästään myönteisiin lauseisiin, vaan sillä voidaan vahvistaa myös kieltoa
- Habe ich recht? – Nein, du hast ja nicht!
- Ĉu mi pravas? – Ne, vi ja ne pravas!
Sen sijaan suomen vahvistava ilmaisu muuttuu, sillä sanaa ”toki” ei voi käyttää kielteisessä lauseessa.
- Olenko oikeassa? – Ei, et suinkaan ole!/Tasan olet!
Ruotsin vastaava sana on ”ju”, jota voi käyttää sekä myönteisessä että kielteisessä lauseessa. Tosin kielteisessä käytetään yleensä jotain muuta.
- Har jag rätt? – Ja, du har ju rätt!
- Har jag rätt? – Nein, du har ju/faktiskt inte rätt!
PS. Lernussakin on omat häirikkönsä, joista yksi ehdotti sanalle ”ja” vastakohtaa, vähättelevää ilmaisua ”malja”, eeeei!! ?