…kolme, kaksi, yksi, nolla!



Kansainvälistäminen ja kotoistus

upotus Wikipediasta

Wikipedia määrit­telee internatio­nali­­­soinnin (kansain­­­­välistämisen) ja lokali­­­soinnin (kotoistuksen) toimiksi, joilla jokin tuote sovitetaan vieraaseen kulttuuriin ja/tai kieleen. Yleensä nämä toimet koskevat eri­laisia julkaisuja ja ohjelmistoja, esim. pesu­­kone säätimineen ja ohje­­kirjoineen tai WhatsApp-kännykkä­­sovelluksen asetusten tekstit.

Näiden termien ero on, että kansain­­­­välistäminen tarkoittaa varautumista sovitta­miseen ja kotoistus varsinaista sovitta­mista. Kansain­­­­välistettäessä kännykkä- ja tietokone­­­­ohjelmistoja näihin määritellään merkki­­­­jonoja, jotka sitten ajon­ aikana eli ohjelmistoa käytettäessä vaihdetaan käyttäjän haluaman kielen ja maan mukaisiksi.

Kotoistus tarkoittaa kääntämistä laajasti ymmärrettynä. Esim. Suomessa on opetus­­­­hallitus, ruotsiksi utbildnings­­­styrelsen. Ruotsin vastaava virasto oli aiemmin ruotsiksi nimeltään skolöver­styrelsen ja suomeksi koulu­­­ylihallitus.

Miten kansain­välistäminen ja kotoistus käytännössä tapahtuvat?

Otetaan yksinkertainen esimerkki. Tietokone­ohjelmassa on lomake, jonka ala­reunassa on lähetys­­painike. Painikkeella on useita ominai­suuksia, sijainti, koko, väri ym. ja tietenkin siinä näytettävä teksti. Tämä teksti on määritelty riippuvaksi käyttäjän valitse­masta maasta ja kielestä. Tällöin painikkeessa voisi ruotsiksi lukea ”Sänd”, suomeksi lukisi ”Lähetä” ja raumaksi ”Lähet”.

Aina kotoistus ei käy noin yksin­­­kertaisesti, varsinkin suomeksi käännettäessä täytyisi tietää asia­­yhteys, jotta kotoistuksen tekijä osaisi valita oikean ilmaisun ja taivutus­­muodon. Useimmiten kääntäjä saa vain teksti­luettelon, jossa on kaksi saraketta: toisessa on alku­­peräinen, käytännössä liki aina englannin­kielinen ilmaisu, ja toiseen sarakkeeseen kotoistajan täytyisi kirjoittaa sopiva ilmaisu (been there, done that) .

Englannista kääntämistä hankaloittaa, että englannin sanoista ei aina edes tiedä, mihin sana­­luokkaan ne kuuluvat1. Jos käännettävänä tekstinä on pelkkä sana ”reply”, vaikea on tuosta sanoa, onko kyseessä substantiivi ”vastaus” vai verbi ”vastata”, kenties käskynä ”vastaa”. Tämä valitettavasti on näkynyt ja osin vieläkin näkyy mm. tämän Finna babilejon teksteissä.

Numeroilmaisut

Kotoistuksen vakio-ongelmiin kuuluvat erilaiset numero­­­ilmaisut. Ohjelmathan vilisevät näitä, esim. ”sinulla on 3 lukematonta viestiä”. Jo kansain­­­välistettäessä täytysi nimittäin varautua siihen, että eri kielet käyttävät yksikkö- ja monikko­­­muotoja eri tavoin.

Lisäksi on olemassa duaali- eli kaksikko­­­muotoja käyttäviä kieliä. Otanpa tähän esimerkin Alaskassa puhuttavasta eskimo­kielestä inupiatunista.

  • iglu : (yksi) talo
  • igluk : kaksi taloa
  • iglut : kolme tai enemmän taloa

Jos siis kansain­­­välistäminen halutaan tehdä kunnolla, ohjelmassa olisi syytä varautua seuraavasti. Oletaan, että kyseessä olisi em. ilmoitus lukemattomista viesteistä. Kiinnitä huomiota sanan ”viesti” taivutukseen.

Kirjoita "Sinulla on ". Jos lukemattomia viestejä on…
  • nolla, jatka kirjoittamalla "0 viestiä."
  • yksi, jatka kirjoittamalla "1 viesti."
  • kaksi, jatka kirjoittamalla "2 viestiä."
  • enemmän kuin kaksi, jatka kirjoittamalla "%määrä viestiä."

missä %määrä tarkoittaa viestien lukumäärää.

Suomeksi tuo tietysti trivaalia, mutta entäpä esperantoksi. No, esperanto ei ole duaali­­­kieli, joten yksi viesti on 1 mesaĝon, kaksi viestiä 2 mesaĝojn ja useampi %määrä mesaĝojn. Mutta entäs nolla viestiä? Suomi kuuluu kielten enemmistöön, jossa yksikkö­­­muotoa käytetään vain ja ainoastaan yhdestä puhuttaessa, monikko tulee sekä nollan että kaikkien muiden numeroiden kanssa. Sitä luulisi, että espeanto kuuluu samaan joukkoon, mutta ylläri pylläri, Z oli silmä­­­lääkäri, joka harrasti kieliä, hän ei ollut matematiikko, joten hän ei määritellyt asiaa!! Mahtoiko edes ajatella?

Niinpä PMEG sallii molemmat eli sen mukaan voi sanoa

  • Vi havas nul mesaĝon.
  • Vi havas nul mesaĝojn.

Löperöä sanon minä! Onneksi täydennyksiä Unicodeen sisältävä nörttien raamattuihin kuuluva Common Locale Data Repository (CLDR), tietää kertoa, että eperanton yksikkö-monikko­­säännön mukaan yksikköä käytetään vain lukumäärän 1 yhteydessä, muutoin monikkoa – siis

  • Vi havas nul mesaĝojn.

CLDR ei ole mikä tahansa määritys­­kokoelma, vaan sitä käyttävät kaikki suurimmat ohjelmisto­­valmistajat. Luetpa tätä tieto­koneen tai kännykän selaimella on lähes täysin varmaa, että tieto­koneen tai kännykän käyttö­järjestelmän ja käyttämäsi selaimen valmistajat ovat lukeneet CLDR:tä.

PS. Jotkut saattavat ihmetellä, miten artikkelin kuvituksena käytetty juliste elokuvasta ”Frau im Mond” (suomeksi ”Matka kuuhun”) liittyy koko juttuun. Kyseessä on Fritz Langin mykkä­­elokuva vuodelta 1929, jossa ensimmäisen kerran käytettiin lähtö­laskentaa ”10, 9,… 1, 0!”. Tämä oli niin hyvä teho­­keino, että myöhemmin kun oikeasti ruvettiin ampumaan rakettaja avaruuteen, sitä oli pakko käyttää. Oikeastihan pelkkä napin painaminen riittääisi, mutta ah, mitä draamaa siinä olisi!
  1. Ääri­esimerkki on tietysti kuuluisa Buffalo buffalo ‑virke.
0
0