Hajoaako esperanto murteiksi?



Lernussa nimi­­­merkillä rapn21 kirjoittava Robert Nielsen pitää blogia nimeltä Whistling In The Wind, jossa hän viime vuoden touko­­kuussa julkaisi artikkelin, jossa hän käsitteli yhtä esperantoon kohdistettua kritiikkiä. Itsekin olen kuullut tuon kritiikin, joka kuuluu näin:

Vaikka kaikki osaisivat puhua esperantoa, siitä ei voi tulla yleis­­­maailmallista kieltä, koska se väistämättä jakautuisi useiksi murteiksi, joiden puhujat eivät ymmärtäisi toisiaan, ja olisimme takaisin alku­­pisteessä.

Artikkelissaan Nielsen sitten puolustautuu väittäen, ettei esperanto hajoa latinan tapaan, vaan pysyy kasassa englannin tapaan. En ole samaa mieltä Nielsenin kanssa. Totta kai on olemassa äänekäs joukko bitter­­eindereitä, loppuun asti kärvistelijöitä, joiden mielestä kaikki Zamenhofin kädestä lähtenyt on netuŝeblaa ja kaikki muutokset ovat kontraŭ­­­fundamentaa. Tietenkin on olemassa toinen äänekäs joukko ääri­­­reformisteja, joiden mielestä esperantossa on vialla… [lisää tähän oma listasi puutteista ja virheistä] .

Ääri­­­päiden väliin jää enemmistö, josta iso osa ei edes taida huomata kielen muuttumista. Niin, esperanto muuttuu – ei pelkästään sanastollisesti vaan myös rakenteellisesti. Itselleni silmiä avaava juttu oli Lernussa ollut kirjoitus aspektista, jonka pohjalta kirjoitin oman jutun tänne.

Toinen selkeä muutos on preposition da voitto­kulku määrää osoittavien taulukko­­­sanojen kanssa. PMEG toteaa, että kiom– ja tiom-ilmaisujen ollessa suorina objektina alku­­­aikoina käytettiin suoraan akkusatiivia eikä da-rakennetta.

  • Kiom laboristojn bezonas tiom da laboro? : Kuinka monta työntekijää tuo määrä työtä tarvitsee?

Nythän tuo sanotaan Kiom da laboristoj…, jolloin enää sana­­­järjestys osoittaa, kumpi määrää osoittava ilmaisu on subjekti, kumpi objekti. Vaikka subjektin ja objektin erottaminen joko sija­­­muodoilla tai prepositiolla sana­­­järjestyksen asemesta, jos mikä, on yksi keskeisimmistä esperanton kulma­­kivistä. Toisin sanoen objektina oleva kiom da laboristoj on tiukimman tulkinnan mukaan kontraŭ­­­fundamentaa1.

Sitä paitsi mitä tulee englannin kasassa pysymiseen Nielsen jättää ottamatta huomioon, että englantissa on käytössä eri rekistereitä eri kielenkäyttö­­­tilanteita varten2. Suurin osa ihmisistä puhuu jotain murretta, mutta ymmärtää vaihtaa yleis­­kieleen, kun paikalla on ”muun englannin” puhujia. Sama juttu on muissakin kielissä. Esim. Saksassa on alue nimeltä Franken, jossa puhutaan oman­­­laistansa murretta, joten frankilainen voi sanoa toiselle, että ”Mei döra hot a Doggn”, mutta sveitsiläiselle turistille selittäisi, että ”Meine kleine Schwester hat eine Puppe”. Sainpa minäkin ottaa uusiksi yleis­­kielen murteelle, kun kerran Savon­linnan torilla näin pitsinnypläys­­­tarvikkeiden kauppiaan ja automaattisesti kysyin: Ei teil eine pienevi knypyli ol?

  1. Selvyyden vuoksi totean, etten ole itse hirttäytymässä tähän kiinni.
  2. Muistettakoon vielä, että englannin viimeisimmästä suuresta, Geoffrey Chaucerin tekemästä oikein­­­kirjoituksen uudistuksesta on jo yli 600 vuotta, joten englannin kielen oikein­­­kirjoituksen parasta ennen ‑päivä meni jo.
This page as PDF
0
0
21.12.2020