Maaran yö



Turun esperanto­­yhdistyksen kurssilla luimme Solariksen (ks. erillinen artikkelini) katkelmaa, ja siinä esiintyi sana sonĝo, (nähty) uni. Kuten kurssilla on tapana, kävimme läpi, missä yhteyksissä sana esiintyy. Sonĝo johdainnaisten joukosta löytyi PIV:stä yhdyssana inkubsonĝo, painajainen, ja sille synonyymi koŝmaro. Revosta löytyi vielä samaa tarkoittava premsonĝo. Inkubo ja koŝmaro jäivät vaivaamaan, ja niiden etymologian selvittämisestä tulikin matka mytologioiden syvyyksiin.

premsonĝo

Aloitan kuitenkin helpoimmasta eli premsonĝosta. Alkuosa tulee verbistä premi, puristaa, painaa, joka voi olla paitsi konkreettista (premi la butonon) myös kuvaannollista (premas min la malriĉeco). Näin ollen premsonĝo on yksin­kertaisesti (henkisesti) puristava, painava uni, siis kirjaimellisesti suomen painajainen.

inkubsonĝo

Inkubo on suora laina latinan sanasta incubus. joka kirjaimellisesti tarkoittaa ”se joka makaa päällä”. Antiikin rooma­­laisessa myto­­logiassa incubus oli metsän­­jumala Faunukselle annettu lisä­nimi. Faunushan oli latinalaistettu versio kreikka­­laisten metsän­­jumala Panista. Sekä kreikkalaisten että roomalaisten mytologiassa tämä jumala vastasi paitsi metsästä myös maaperän hedelmällisyydestä, että pellot kantoivat satoa.

Molempien antiikin kansojen uskomus­­järjestelmään kuului keskeinä käsitteenä personifioiminen eli ei-ihmisillisten asioiden, kuten jumalien, näkeminen ihmisten kaltaisina. Tästä ei sitten olekaan pitkä ajatuksellinen loikka näkemykseen, jossa Faunus/Pan on mies, joka ”makaa maan” eli hedelmöittää sen (kyllä, tähän sopii mieli­kuvat japanilaisesta juhlasta nimeltä Kanamara matsuri (かなまら祭り) eli ”Teräksisen falloksen festivaali”, jossa kannetaan jättimäisiä peniksiä saattueissa Kawasakin kaupungissa1.

Kristinuskohan oli alkujaan protesti­liike, jolla oli tarkoitus saada Rooman rötös­herrat kuriin ja keskeinen osa tuota paheksuttavaa turmiota olivat tietysti riettaat bakkanaalit. Niinpä Faunuksen lisänimi incubus demonisointiin, ja keski­ajalle tultaessa sana tarkoitti nukkuvia naisia seksuaalisesti ahdistelevaa pahaa henkeä. Legendan mukaan incubus saattoi jopa saattaa naisen raskaaksi, ja tällaista incubuksen ja ihmisen jälkeläistä kutsuttiin cambioniksi (lat. vaihdokki), joista tunnetuin lienee Kuningas Arthurin tarinoissa esiintyvä velho Merlin.

Nimitys inkubsonĝo perustuu siis latinaan ja tarkoittaa pahan hengen incubuksen riettauksilla piinaamaa unta. Esperantisteille inkubo tuo muuten mieleen toistaiseksi ainoan kokoillan esperanton­kielisen elokuvan Incubus ja siinä pääosaa näytelleen kanadalaisen näyttelijän, sittemmin Star Trek ‑sarjoista tutun William Shatnerin, mutta hänestä toiste.

koŝmaro

Englanniksi painajainenhan on nightmare, mutta tuolla loppuosalla mare ei ole mitään tekemistä latinan meren mare (→ [eo] maro) kanssa. Ei, vanha saksalainen sana painajaiselle on Nachtmahr, mistä juontuu tuo englannin nightmare – onhan englanti pohjimmiltaan germaaninen kieli. Ruotsiksi painajainen on mardröm, joten herää kysymys, mikä on tämä germaanien maara. Wikipediasta löysin tiedon, jonka mukaan maara tai mara on germaaniseen tarustoon kuuluva paha henki, joka häiritsi nukkuvia ihmisiä ja eläimiä. Painajaisen nähnyt ihminen on siis viettänyt maaran yön tai nukkunut maaran unta.

Ensimmäinen kirjallinen maininta maarasta kuulemma löytyy Ynglingien saagasta 1200-luvulta. Useimmiten naishahmona tai kissana kuvattu maara on ollut ainakin jossain määrin tunnettu myös läntisessä Suomessa. Kristinuskon myötä tietenkin tuollaisista pakana­hengistä piti luopua – kristittyjen pahat henget, kuten esimerkiksi incubus, olivat tietenkin eri juttu.

Nyky­saksaksi painajainen on muuten Albtraum, jossa maara on korvautunut sanalla alb – loppuosan traum tarkoittaa unta. Alb puolestaan on sanan elf vanha kirjoitus­asu. Suomeksi nämä henki­olennot tunnetaan nimellä alfit, jotka olivat germaanisen mytologian keijukaisia. Islantilaisen Edda-saagan mukaan näitä alfeja oli kahta lajia: valon- (ljósálf) ja pimeän­keijuja (døkkálf). Arvatenkin painajaisissa mellastavat pimeän­keijut.

Mikä sitten on koŝmaron alkuosa koŝo? Jos veikkasit germaanista alkuperää, olit oikeassa. Esperanton koŝo tarkoittaa samaa kuin kuin hollannin (punt)kous, saksan Kausch(e) tai ruotsin kaus, mikä suomeksi on <rummun pärinää>… koussi! Jos et ole töissä merenkulun parissa tai harrasta purjehdusta, et varmana tiedä, mikä on koussi. Kyseessä on vaijereissa ja köysissä käytettävä vahvike2.

Mutta mitä tekemistä koussilla on unen kanssa? Ei mitään, sillä esperanton koŝmaron alkuperä lienee kuitenkin ranskan cauchemar, jossa esiintyy sama maara. Oikeastaan tuo ei ole ihme, sillä frankit olivat alunperin germaaninen kansa – joka sitten perinpohjin latinalaistui. Mitä tuo ranskan cauche sitten tarkoittaa, en tiedä enkä oikeastaan enää välitäkään tietää, kun ajatukset ovat vaipuneet johonkin maarien myyttiseen hämärään…

  1. Tässä kuva Kanamara Mikoshin pyhäkön kannettavasta alttarista.

    upotus Wikimediasta

  2. Kuvassa näkyy vaijeri, jonka päässä oleva lenkki on vahvistettu koussilla. Lenkki on puristettu kiinni talurit-puristus­lukolla, joka on saanut nimensä puristus­lukon 1940-luvun lopulla kehittäneen göte­borgilaisen Talurit AB:n mukaan.

    upotus Wikimediasta

This page as PDF
0
0