Libera folio julkaisi 13.6. artikkelin, jossa kerrottiin TEJO:n kampanjasta Duolingon esperanton kurssien pelastamiseksi. Kampanja koostuu anomuksesta Duolingolle. Mitähän tähän sanoisin, mutta otetaanpa alusta.
Duolingon idea alunperin oli tarjota maksuttomia englannin kielen kursseja kolmannen maailman asukkaille, koska jossain oli havaittu, että kehitysmaissa englannin osaaminen selvästi parantaa ihmisten päästyä pois köyhyydestä. Alkuperäinen idea siis oli tarjota mahdollisuus opiskella englantia muiden kielien avulla, mutta jossain vaiheessa ruvettiin tarjoamaan muitakin kieliä – eihän ketään kai väitä, että esperantoa englannin avulla ‑kurssin tarkoitus olisi ollut opettaa englantia esperantisteille 😮
Duolingo joutui oman suosionsa uhriksi. Se kasvoi maailman suosituimmaksi kielten oppimisalustaksi, jolla on yli 300 miljoonaa käyttäjää. Valitettavasti riittävän moni ei maksanut Duolingon käytöstä. Duolingon liiketoimintamalli on ns. freemium, jossa peruskäyttö on ilmaista, mutta lisäominaisuuksista joutuu maksamaan. Nyrkkisääntöjä pidetään, että freemium-mallia käytettäessä neljä prosenttia täytyy saada maksamaan, jotta homma kannattaa. Duolingo paljasti vuonna 2019, että vain kaksi prosenttia käyttäjistä on hankkinut maksullisen tilauksen.
Jotta tuollaista satoihin miljooniin nousevaa määrää käyttäjiä pystyy palvelemaan sujuvasti, ts. ettei sovellus takkuile liikaa, tarvitaan jotain ihan muuta kuin perusverkkopalvelin, joka riittää tämän Finna babilejon pyörittämiseen. Sisällönkin tuottaminen maksaa, joten Duolingo on joutunut sekä hakemaan rahoitusta yksityisiltä markkinoilta että karsimaan kuluja. Sijoittajat vain tuppaavat haluamaan sijoituksilleen jonkinlaisen tuoton, mitä ei ole nähtävissä.
Jo keväällä Duolingon sulkiessa foorumit jotkut huusivat UEA:ta apuun. Huutajilla ei vain näkynyt olevan mitään käsitystä, minkälaisista summista on kysymys. Duolingon vuoden 2022 nettotappio oli 59,6 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Tuo on tietysti Duolingon kokonaistappio, ei pelkkien esperantokurssien, mutta minusta ei silti olisi ollut hyvä idea, että UEA olisi ryhtynyt rahoittamaan Duolingoa joka vuosi joillakin kymmenillä tuhansilla euroilla, mikä esperanton osuudeksi olisi katsottukaan.
Anomuksessa ei esitetä mitään keinoja, miten Duolingo lakkaisi tuottamasta noin isoja tappioita. Varmin tapa nimittäin kurssien pelastamiseksi olisi ollut maksaa Duolingon käytöstä.