Turun Esperanto-yhdistyksen kurssilla on muutamina kertoina tullut puheeksi sananmuodostus ja laajemminkin, miten asioita ilmaistaan esperantoksi. Tällöin olen kertonut nähneeni neliön, johon on kuvattu esperanton neljä peruspilaria. Olen ollut muistavinani, että neliön on laatinut yhdysvaltalainen esperantisti Lee Miller, mutten ole juuri milloinkaan muistanut kaikkia neljää sivua.
Tämä neliöjuttu tuli mieleeni jokin aika sitten, ja tällä kertaa onnistuin löytämään sen Thomas ”Tomaso” Alexanderin (tunnetaan myös esperantistinimellä Salivanto) blogikirjoituksen Esperanto: We don’t just make things up vanhemmasta versiosta. Tekijänoikeussyistä en voi kopioida neliötä tähän, mutta se on nähtävissä tuossa Internet-arkiston1 tallentamassa versiossa.
Lee Millerin La Esperanto-kvadrato koostuu seuraavista sivuista tai pilareista:
- La Fundamento
- logiko
- pli ol 130-jara uzadhistorio
- praktikeco
Näistä La Fundamento on yksiselitteisin ja jokaisen luettavissa vaikkapa Akademio de Esperanton sivuilta. Ongelma vain on, ettei La Fundamento juuri vastaa käytännön kysymyksiin, miten ilmaista asioita. Tämänhän takia Zamenhof jo elinaikanaan joutui niin useasti vastailemaan kielenkäyttöön liittyviin kysymyksiin, että näistä vastauksista koottiin sittemmin kokoelma nimeltä Lingvaj respondoj.
Usein kuulee väitettävän, että esperanto on täysin looginen kieli. Väite on täyttä potaskaa. Toki esperantolla on oma sisäinen logiikkansa, muttei se ole mikään formaali kieli, vaan sisältää poikkeuksia ja kummallisuuksia. Näitä varmasti on vähemmän kuin ei-tekokielissä, mutta yhtä kaikki niitä on. Sitä paitsi kun esperanto ei ole formaali kieli, ketä2 määrittelee, mikä on loogista ja mikä ei. Jokaiselle varmasti löytyy asioita, joita pitää poikkeuksina ja omituisuuksina. Näiden, kullekin eri tavalla näyttäyttyvien poikkeusten ja omituisuuksien taustalla on toisinaan käytännöllisyys – on vain sovittu, että jokin ilmaisu tarkoittaa jotakin, vaikkei se ehkä sanatarkasti sitä tarkoittaisikaan. Itselleni tällainen ainakin on ”toinen toistaan” eli unu la alian, siis esimerkiksi virkkeessä ”Tapasimme toinen toisemme”, Ni renkontis unu la alian.
Kun samoja ilmaisuja käytetään vuodesta toiseen, syntyy käyttöhistoria. Tällöin eteen tulee tilanteita, joissa jokin ilmaisu vaatiikin miettimistä, vaikka kuinka olisi säännönmukaisesti muodostettu, mutta kun on vähän käytetty ellei peräti täysin tuntematon. Itselleni tuli hiljan vastaan tällainen, kun eräässä tekstissä luki: Mi havas multajn kutimaĉojn. Jäin ihmettelemään tuota viimeistä sanaa hyväksi toviksi, ennen kuin minulla välähti (Kauanko sinulla kesti, ennen kuin ymmärsit virkkeen?). Tällaisia pysähdyksiä aiheuttava teksti on loppujen lopuksi raskasta luettavaa, ja mielestäni vastoin esperanton alkuperäistä ideaa helpottaa kansainvälistä viestintää.
Tarkistin muuten kutimaĉon käytön yleisyyden Tekstarosta. Kaksi osumaa, kaksi vaivaista osumaa koko yli 130 vuoden aikana! Eikä sanassa kyse ole mistään uudesta keksinnöstä, joka olisi ollut olemassa vasta pari vuotta. Suhteutettuna Tekstaron kokoon, yli 12 miljoonaa sanaa, kaksi on yhtä kuin täysin tuntematon. Itse olisin sanonut malbonajn kutimojn, joita löytyi Tekstarosta enemmän kuin viitsin laskea. Otin muuten tämän ilmaisun puheeksi eräiden esperantistien kesken ja eräs esitti filosofisen kysymyksen, onko malbona sama kuin aĉa. Kysymys on erittäin hyvä, jopa niin hyvä, etten vastaa siihen nyt 🙂
- Internet-arkisto on yhdysvaltalainen, vapaaehtoisvoimin perustettu arkisto, joka tallentaa internetistä löytyviä sivuja. Tällä hetkellä se sisältää n. 866 miljardia tallennetua sivua. Internet-arkisto on projekti, jota kannattaa tukea. ↩︎
- Kirjoittaja on raumalainen, joka viimeiseen asti pitää kiinni tästä kotimurteensa piirteestä, vaikka on joutunut siitä hyvästä pilkan ja ivan kohteeksi. ↩︎