esipuhe

Turun seudun joukkoliikenteessä Fölissä otettiin käyttöön tänä kesänä runkolinjat. Samalla koko linja-autoliikenne muutettiin uuteen uskoon palvelemaan näitä runkolinjoja. Kuten kaikista uudistuksista tästäkin on näkemyksiä puolesta ja vastaan. Joukkoliikenteestä kiinnostuneena päätin kirjoittaa tämän artikkelin, jossa selvitän eri joukkoliikennemuotoja ja mietin mitä ne voisivat olla esperantoksi.

Artikkelissa käyttämäni nimistö pohjautuu pitkälti erikielisiin Wikipedioihin. Muut lähteet luettelen lopussa.

julkinen liikenne

Julkisella liikenteellä (publika transporto) tarkoitetaan henkilöliikennettä (pasaĝera transporto), jota hoidetaan kaikkien käytettävissä olevilla liikennevälineillä (trafikiloj). Yleensä julkinen liikenne on vastikkeellista (kontraŭpaga) eli sen käytöstä täytyy maksaa.

Julkisen liikenteen liikennevälineitä on takseista (taksioj) aina isoja ihmismääriä kuljettaviin matkustajalaivoihin (pasaĝeraj ŝipoj) ja ‑lentokoneisiin (pasaĝeraj aviadiloj). Julkinen liikenne onkin jaettavissa yksilöliikenteeseen (individua transporto?), jossa samaa liikennevälinettä käyttää yksi tai muutama toisilleen tuttu ihminen yhtä aikaa, sekä joukkoliikenteeseen (amastransporto), jossa samaa liikennevälinettä käyttää useita toisilleen vieraita ihmisiä yhtä aikaa. Usein kuitenkin termejä julkinen liikenne ja joukkoliikenne käytetään synonyymeinä.

Eri liikennevälineet soveltuvat erilaisiin tarkoituksiin. Matkustajalaivoja, ‑lauttoja (pasaĝeraj pramoj) ja vesibusseja (akvobusoj) tarvitaan vesien ylittämiseen. Lentokoneita, kaukoliikenteen junia ja linja-autoja (longdistancaj trajnoj kaj busoj) käytettään toisistaan pitkien etäisyyksien päässä olevien asutuskeskusten (setlejoj) välillä. Helikopterit (helikopteroj) soveltuvat lentokoneiden tapaan nopeaan liikkumiseen asutuskeskusten välillä. Niiden etu on, etteivät ne vaadi pitkiä kiitoratoja (startejoj) kuten lentokoneet, jolloin ne voivat liikennöidä lähemmäs kaupunkien keskustoja. Kalliiden käyttökustannusten (funkciaj kostoj) takia ne eivät kuitenkaan sovellu kuin harvojen liikennevälineeksi.

Julkinen liikenne voi olla tilausliikennettä (ĉarta transporto), joka toteutetaan taksien ja reittitaksien (fiksitinera taksio) avulla.

Tunnetuin joukkoliikenteen muoto on erilaisilla linja-autoilla, raitiovaunuilla (tramoj), paikallisjunilla (ĉeurbaj trajnoj) ja metrojunilla (metrotrajnoj) ajettava paikallisliikenne (lokaltransporto), johon keskityn tässä artikkelissani.

metro

Metrolla tarkoitetaan kaupunkialueella tapahtuvaa henkilöraideliikennettä (pasaĝera fervoja/rela transporto), jossa sähkökäyttöiset junat¹ kulkevat muusta rautatieverkosta (fervoj(ar)o, fervoja reto) erillään. Metrojunat saavat käyttövoimansa (mova forto) erillisten kiskojen (reloj) kautta, joten turvallisuussyistä junat ovat liki aina erillään muusta liikenteestä. Ahtaalla kaupunkialueella metroradat rakennetaan usein maan alle, mistä syystä metroja kutsuttaan monin paikoin maanalaisiksi². Nimitys metro on peräisin vuonna 1900 avatusta Pariisin metrosta. Tuon kaupunkijunan nimi oli aluksi chemin de fer métropolitain (”suurkaupungin rautatie”), josta se sitten lyheni muotoon métro.

Julkisen paikallisliikenteen muodoista metro tarjoaa suurimman kuljetuskapasiteetin (transportkapacito) ja vien vähiten tilaa matkustaa kohden. Metro on kuitenkin kallis rakentaa (eniten maksavat asemat) ja käyttää, joten metroja on vain suurkaupungeissa (urbegoj), joissa käyttäjämäärät ovat suuria. Nyrkkisääntönä pidetään, että metro kannattaa vasta, kun metron alueella asuu miljoona ihmistä ja matkustajia on vähintään 10 000 tunnissa kutakin raidetta kohti.

paikallisjuna

Paikallisjuna on metroa kevyempi paikallisliikenteen muoto, mikä tarkoittaa toisaalta alhaisempia rakennuskustannuksia, toisaalta pienempää kapasiteettua. Paikallisjunat käyttävät normaalia rataverkkoa, jota käyttäen ne liikennöivät (trafiki) metroa laajemmalle ja harvaanasutummalle alueelle. Paikallisjunat voivat olla dieselkäyttöisiä tai nykyisin useammin sähkökäyttöisiä, jolloin ne saavat tarvitsemansa käyttövoimansa raiteiden yläpuolella olevista ajojohtimista (supertrakaj kontaktaj lineoj).

Paikallisjunat mahdollistavat kaupunkia ympäröivästä seudusta (regiono) ja esikaupungeista (suburboj) kaupunkien keskustoihin (urbocentroj) suuntautuvan työmatkaliikenteen, pendelöinnin (navedado, pendolado).

Karkeasti arvioiden paikallisjunat ovat kannattava vaihtoehto silloin, kun matkustajia on vähintään 10 000 päivässä kutakin raidetta kohti ja tehtyjen matkojen keskimääräinen pituus ylittää kymmenen kilometriä.

raitiovaunu

Raitiotie (trama fervojo) on yhdistelmä metroa ja paikallisjunaa. Metron tapaan raitiovaunut kulkevat muusta rataverkosta erillään olevassa raitiotieverkossa (trama fervoj(ar)o, fervoja reto), joka on kuitenkin usein samassa katutilassa tieliikenneajoneuvojen seassa. Raitiovaunut saavat käyttövoimansa ajojohtimista paikallisjunien tapaan. Kuitenkin siinä missä metro- ja paikallisjunien kulkua valvotaan liikenteenohjauskeskuksesta (trafikontrola centro), raitiovaunut ovat yleensä kokonaan kuljettajan (ŝoforo) varassa tieliikenneajoneuvojen tapaan.

Muiden raiteita käyttävien liikennemuotojen tapaan raitiotieverkon rakentaminen on kallista, joten raitiotien linjaus täytyy miettiä tarkkaan, koska kiskoja käytetään kymmeniä vuosia. Toisaalta tämä ennustettavuus on kaupungin kehittymisen kannalta tärkeää. Vaikuttaahan se esimerkiksi yritysten sijoittumiseen.

Käyttövoiman suhteen kaikki kiskoja käyttävät liikennevälineet ovat linja-autoja edullisempia käyttökustannuksiltaan, koska kiskoilla kulkevien metallisten pyörien (radoj) vierintävastus (rulrezisto, ruliĝa rezisto) on alhaisempi kuin kumipyörien asfaltilla (asfalto).

Raitiotielinjan ihanteellinen pituus on viidestä viiteentoista kilometriin. Lyhyimmillä etäisyyksillä linja-autot ovat usein nopeampia ja pidemmillä paikallisjunat. Raitiovaunujen kapasiteetti on linja-autoa isompi, mutta pienempi kuin paikallisjunien. Raitiotie on perustelu joukkoliikenneratkaisu, kun matkustajia on vähintään 3000 päivässä kutakin raidetta kohti³ ja tehtyjen matkojen keskimääräinen pituus asettuu tuohon ihanteelliseen väliin.

raitiojuna

Raitiojunalla tai duoraitiovaunulla (tramtrajno)⁴ tarkoitetaan raitiovaunua, jolla voi liikennöidä sekä raitiotiellä että yleisellä rautatieverkolla. Tällöin vaunun sähköjärjestelmät ynnä muut soveltuvat molemmille raideliikennejärjestelmille. Koska raitiojuna ajaa yleisellä rataverkolla, sen kulkua valvotaan liikenteenohjauskeskuksista.

Raitiojunan idea on, että juna ajaa raitiotiellä kaupunkialueella, josta se siirtyy tavalliseen rataverkkoon siirtyäkseen nopeasti toiselle kaupunkialueelle ja siellä taas raitiotielle. Raitiojuna onkin perustelu joukkoliikennemuoto silloin, kun kaksi tai useampi raitiotien kannattavuusehdot täyttävää kaupunkialuetta sijaitsee toisistaan yli viidentoista kilometrin päässä toisistaan ja alueiden välillä on olemassa tavallinen rautatie.

Suomessa mm. Kuopion, Jyväskylän ja Lahden seuduilla on selvitetty raitiojunia käyttävää joukkoliikennettä.

pikaraitiovaunu

Pikaraitiovaunulla (malpeza trajno, rapidtramo) tarkoitetaan raitiovaunua nopeampaa junaa. Pikaraitiovaunu liikkuu osan matkastaan, esimerkiksi kaupungin keskustassa, kuten tavallinen raitiovaunu, mutta osan matkasta nopeasti muusta liikenteestä erillään, toisinaan jopa maan alla.

Pikaraitioteitä ei aina kutsuta pikaraitioteiksi. Esimerkiksi Tampereen raitiotietä voi osin pitää pikaraitiotienä, koska raitiovaunut kulkevat pitkän matkan erillään autoliikenteestä keskustan ja Hervannan välillä. Tällöin vaunut kulkevat selkeästi nopeammin kuin muutoin. Raitiovaunulla matkustettaessa kokonaismatka-aika⁵ ei työmatkaliikenteessä saisi ylittää puolta tuntia⁶, joten pikaraitiotie mm. helpottaa työssäkäyntiä laajemmalta alueelta.

Pikaraitiovaunu voi myös olla raitiojuna, jossa siirtyminen kaupunkialueen reunalle tapahtuu pikaraitiotien tapaan ja tältä reuna-alueelta toiselle kaupunkialueelle raitiojunan tapaan.

linja-auto

Suomessa linja-autoksi määritellään tieliikenneajoneuvo (vojveturilo), joka pystyy kuljettajan lisäksi kuljettamaan vähintään yhdeksän matkustajaa (pasaĝeroj). Kuljettajan ja enintään viidentoista matkustajan linja-auto on puolestaan pikku- tai minibussi (buseto).

Linja-autojen edeltäjinä toimivat erilaiset hevosvetoiset kaupunkilinjavaunut (omnibusoj), joista ensimmäinen otettiin käyttöön Pariisissa vuonna 1662. Useimmat kaupunkilinjavaunuja ajaneet yhtiöt eivät menestyneet muutamia vuosia pidempään. Kauemmin toimivat kaupunkien väliset diligenssi- eli postivaunut (diliĝencoj). Jälkimmäiset syrjäytti junaliikenne. Kaupungeissa polttomoottorikäyttöiset (eksplodmotoro) linja-autot syrjäyttivät kaupunkilinjavaunut 1900-luvun alkuvuosina.

Linja-autojen käyttövoima on vaihtunut bensiinistä (benzino) dieseliin (dizeloleo). Ympäristötietoisuuden kasvaessa linja-autoihin on tullut hiukkassuodattimia (partikla filtrilo) ja muita päästöjä vähentäviä järjestelmiä. Tällä vuosisadalla on tapahtunut siirtymä sähkö- tai vetymoottoreita (elektraj (aŭto)busoj; buso kun hidrogena eksplodmotoro/hidrogenbusoj⁷) käyttäviin linja-autoihin paikallisliikenteen osalta monissa maissa.

johdinauto

Johdinauto (trolebuso) on linja-auto, joka saa käyttövoimansa ajoradan yläpuolella olevista ajojohtimista raitiovaunujen tapaan. Johdinautot ovat siis tavallaan pyörillä kulkevia raitiovaunuja⁸. Ideana on ollut, että johdinautolinja on halvempi rakentaa kuin raitiotie, mutta käyttökustannuksiltaan johdinautot olisivat lähempänä raitiovaunuja kuin polttoainetta käyttävät polttomoottoriset linja-autot.

Tekninen kehitys, viimeisimpänä edellä mainittu sähkö- ja vetymoottoristen linja-autojen tuleminen markkinoille, on pitkälti ajanut johdinautoista ohitse.

Suomessa johdinautoja on ollut Tampereella (lakkautettu 1976) ja Helsingissä (lakkautettu 1985).

runkolinja

Runkolinja (ĉeflinio?) on tiheästi liikennöity kaupunkialueen linja-autolinja. Runkolinjan linja-autoille annetaan usein liikennevaloetuuksia (trafiklumaj privilegioj?), ja niillä saattaa olla oma ajokaista (ŝoseo) ainakin osan matkaa. Runkolinjat suunnitellaan pitkiksi ja siten, että ne leikkaavat toisiansa, jolloin matkustajat pääsevät helposti vaihtamaan linjalta toiselle. Pitkien linjojen vastapainoksi runkolinjojen pysäkit saattavat olla harvemmassa kuin tavallisilla linjoilla.

Runkolinjat ovat käyttökelpoisia siellä, missä tavallisten linjojen kapasiteetti ei enää riitä, mutta kysyntää raideliikenteelle ei vielä ole tarpeeksi.

bussimetro

Bussimetron (rapida aŭtobusa transporto) linja-autoja kutsutaan toisinaan BRT-busseiksi (englanniksi bus rapid transit). Bussimetro voi perustua telibusseihin (mult-aksaj busoj?), nivelbusseihin (balgobusoj) tai johdinautoihin. Keskeistä on, että merkittävä osa reitistä on kokonaan erillään muusta liikenteestä. Bussimetro nähdään usein välivaiheena, kun perinteinen runkolinja ei enää riitä, mutta raitiovaunu ei vielä kannata.

Bussimetroa voidaan toisinaan pakko-ohjata: bussia ohjaa kisko, korotettu reunakivi tai optinen ohjaus.

Suomessa esimerkiksi Helsingin runkolinjat 550 ja 560 toimivat bussimetron tapaan.

taksit ja rikšat

Suomessa taksit ovat nykyään usemmiten tila-autoja (grandspacaj aŭtoj?), mutta henkilöautojakin (persona aŭto) on vielä takseina. Taksit kuljettavat matkustajia näiden valitsemien paikkojen välillä, joten taksit ovat julkisen liikenteen muotona kaikkein joustavin. Vastaavasti taksimatkat maksavat selkeästi enemmän kuin muut paikallisliikenteen matkat.

Reittitakseina käytetään pikkubusseja ja tila-autoja. Reittitaksin reitti on usein ainakin osin vakio, esimerkiksi lentokentältä keskustan hotelleihin ja takaisin. Hinta on yleensä kiinteä, normaalia taksia halvempi, mutta selvästi linja-autolippua kalliimpi. Reittitakseilla voi olla aikataulu tai sitten ne lähtevät liikkeelle, kun auto on riittävän täynnä.

Rikšalla (rikiŝo) tarkoitetaan alkujaan ihmisen vetämää yhden tai kahden hengen kuljetusrattasta⁹. Nykyiset rikšat voivat olla poljettavia, skootterivetoisia ja jopa mopoautojen kaltaisia ajoneuvoja.

kaupunkipyörät ja sähköpotkulaudat

Kaupunkipyörällä voi tarkoittaa joko kaupunkiajoon soveltuvaa polkupyörää (urba biciklo) erotuksena muista pyörätyypeistä¹⁰ tai kaupunkialueella käytettäviä yhteiskäyttö(polku)pyöriä (pruntbicikloj).

Yhteiskäyttöpyöräjärjestelmä voi olla joko täysin yksityinen tai toteutettu ns. elinkaarimallin avulla (publika–privata partnereco?), jolloin julkinen taho, usein kaupunki, kilpailuttaa palvelun tuottamisen yksityisten yritysten kesken. Elinkaarimallin avulla toteutettu yhteiskäyttöpyöräjärjestelmä usein nivoutetaan osaksi julkista liikennettä, jolloin pyörillä pyritään ratkaisemaan ns. ensimmäisen ja viimeisen kilometrin ongelma. Tällä tarkoitetaan ongelmaa, miten matkustajat saadaan kotoa tai työpaikalta julkisen liikenteen pysäkille ja takaisin.

Siinä missä yhteiskäyttöpyörät ovat osa julkista liikennettä, sähköpotkulaudat (elektraj skutiloj) eivät yleensä ole. Ne ovat yksityisiä kulkuvälineitä (privataj veturiloj) samoin kun yksityisautot tai yksityiskäytössä olevat polkupyörät, koska niitä ei ole nivottu osaksi julkista liikennettä.

sanasto

Kokoan vielä lopuksi tähän löytämääni julkiseen liikenteen liittyvää sanastoa. Epävarmoissa tapauksissa olen liittänyt kysymysmerkin ilmaisun loppuun.

---

lähteitä

• asiakirja Turun keskustan liikenneskenaariot – raportti 20200409 (pdf)
• asiakirja Turku-Siemens Light Rail Impact Study-Complete Analysis (pdf, lataus alkaa heti)
• Helsingin Sanomien artikkeli Turku upposi kymmenien vuosien limboon
• Helsingin Sanomien artikkeli Turun raitiotie: Raitiovaunut Turkuun
• sivusto Kaupunkiliikenne.net
• sivusto Tampereen ratikka
• sivusto Turun raitiotie
• Ympäristöministeriön sivu Maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimukset
• Youtube-kanavat Not just bikes ja RM Transit

---

1. Sähkökäyttöisiä junia on monenlaisia. Artikkelissa mainittujen lisäksi on sähköveturin vetämiä junia, sähkömoottorijunia, joissa sähkömoottori on vaunussa itsessään eikä erillisessä veturissa, sekä akkukäyttöisiä sähkömoottorijunia, ”akkujunia”, jotka saavat sähkönsä akuista. ↩︎
2. Vertaa Britanniassa käytössä oleva nimitys underground, Yhdysvaltain subway, saksankielisten maiden U-Bahn, U=untergrund, Ruotsin tunnelbana ja Manner-Euroopan vanhin metro, Budapestin földalatti, maanalainen. ↩︎
3. Tampereen raitiotien matkustajamääristä ei ole julkaistu päiväkohtaisia lukuja, mutta neljässä vuodessa matkustajia on tehty yli 58 miljoonaa matkaa, mistä laskettuna keskimääräinen päiväkohtainen matkustajamäärä hipoo 40 000. ↩︎
4. Toisinaan näkee käytettävän nimitystä kevytraitiovaunu, joka on osin harhaanjohtava. ”Kevyt” viittaa siihen, että kyseessä on tavallista junaa kevyempi juna, vaikkei raitiojuna ole tavallista raitiovaunua kevyempi, päinvastoin kaksien erilaisten kiskojen käyttö edellyttää lisälaitteistoja, joten raitiojunat ovat usein raskaampia kuin raitiovaunut. ↩︎
5. Kokonaismatka-aikaan lasketaan liikennevälineissä vietetyn ajan lisäksi liikennevälineiden vaihtamiseen käytetty aika, siis pysäkin vaihtaminen ja odottaminen. ↩︎
6. Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän, Kuopion ja Lahden kaupunkiseudut ovat solmineet valtion kanssa sopimuksen maankäytöstä, asumisesta ja liikenteestä. Nämä ns. MAL-sopimukset määrittelevät myös joukkoliikenteen tavoitteita. ↩︎
7. Vetyä voi käyttää käyttövoimana kahdella tavalla: joko polttamalla polttomoottorissa, joka suoraan tuottaa liike-energiaa, tai sitten polttamalla sitä polttokennossa, joka tuottaa sähköä, jonka avulla voidaan tuottaa liike-energiaa. Jälkimmäinen on selkeästi yleisempi ratkaisu liikennevälineissä. ↩︎
8. Merkittävin tekninen ero on johtimien määrä. Raitiovaunut kulkevat kiskoilla, joten niitä voi käyttää paluujohtimena. Kumipyörillä kulkevat johdinautot tarvitsevat kaksi johdinta, ajo- ja paluujohtimen. ↩︎
9. Nimi on alkujaan japania. 人力車, jin-riki-ša, tarkoittaa sananmukaisesti ihmisvoimavaunua. ↩︎
10. Esimerkiksi matkapyörä, vojaĝbiciklo, ja maastopyörä, montara biciklo. ↩︎