› Keskustelut › Artikkelikeskustelut › Musiikin tallennusvälineiden lyhyt historia
- Tämä aihe sisältää 4 vastausta ja 2 keskustelijaa, ja tänne kirjoitti viimeksi käyttäjä
Juha Metsäkallas 1 vuosi 7 kuukautta sitten.
- Kirjoitus
-
Aikoinaan musiikki oli kuultavissa ainoastaan esityshetkellä, kun soittajat sitä soittivat. Tällaista musiikin esittämistä kuvaa tietysti verbi ludi…
[Lue koko artikkeli Musiikin tallennusvälineiden lyhyt historia]
00
- vastauksia
-
-
Ehkä hieman aiheen vierestä suosittelen lämpimästi vierailua Varkaudessa sijaitsevassa Mekaanisen musiikin museossa, mekaanisenmusiikinmuseo.fi
Museossa on laaja kokoelma laitteita, joilla voi tuottaa (soittaa?) musiikkia ilman elävän muusikon läsnäoloa tai nykyaikaisia äänitteitä. Ällistyttävää miten nerokkaita tapoja on jo yli 150 vuotta sitten ollut musiikin kuunteluun!
Ylläpito saa poistaa kommenttini mikäli tässä on liiaksi mainostuksen makua. 😉
00 -
Tämä aihe tuli esille tällä viikolla Turun alkeiskurssilla, ja vastausta pohdimme jatkokurssilla. Silloin tuumimme, että aŭdigi voisi olla hyvä, mutta nyt kun olen tätä hieman mutustellut, eikö aŭskultigi, ”tehdä kuunnelluksi”, ole parempi?
00 -
Ai niin, mainittujen verbien rektiot voisivat olla
- aŭdigi ion por iu
- aŭskultigi ion al iu
00 -
Meninpä kysymään aiheesta Discordin Esperanto-ryhmässä, jossa venäjää äidinkielenään puhuva esitti nuo edellä mainitsemani rektiot. Mielenkiintoisen näkökulman esitti mandariinikiinaa äidinkielenään puhuva, joka totesi seuraavaa.
Verbiä 演奏, ensō, käytetään hänen mukaansa, kun itse soittaa instrumenttia. Hän kääntäisi tämän esperantoksi ilmaisulla prezenti (per muzikinstrumento).
Verbiä 播放, bòfàng, käytetään hänen mukaansa silloin, kun musiikkia saatetaan kuultavaksi, tapahtuipa tämä sitten radion välityksellä tai äänilevyltä. Hän kääntäisi tämän esperantoksi ilmaisulla ludi (muzikon per disko/poŝtelefono).
00
-
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.