Ylenpalttista solidaarisuutta

Keskustelut Artikkelikeskustelut Ylenpalttista solidaarisuutta

  • Kirjoitus
    Juha Metsäkallas
    Osallistuja

    Usea suomalainen esperantisti on viime päivinä saanut esperanton­­kielisen sähköposti­­viestin, jossa Gomassa, Kongon demokraattisessa tasa­vallassa,…

    [Lue koko artikkeli Ylenpalttista solidaarisuutta]

    0
    0
 
  • vastauksia
      Raita Pyhälä
      Osallistuja

      Jo ainakin 15 vuotta olen ollkut muutaman kongolaisen “isoäiti”. Nyt kerron lyhyesti vain kahdesta, joita pidän luotettavana.Mana Brinson. Hän otti yhteyttä , en tiedä mistä hän osoitteeni löysi. Pieniä avustuksia lähetin ja harvoin, myös esperantolehtiä ja kirjoja silloin, kun kulut olivat vielä kohtuulliset ja lähetykset menivät perille. Hän perusti pienen kirjaston. Hän keräsi kaduilta orpoja ja koetti huolehtia heistä. Koska hän on maanviljelijä, hän pystyi ruokkimaan heitä. Orpoja tulee sotien, AIDSin ja muiden tautikuolemien ja luonnon katastrofien takia tai siksi, että huoltajaksi joutunut vaikkapa isovanhempi  ei yksinkertaisesti pystu huoltamaa. Vauva voidaan jättää kadulle, vessaan..
      Kerran avustin puisten kottikärryjen hankinnassa, kerran sänkyjen. Kaikista sain kuvat sähköpostissa. En tiedä, kuinka moni häntä on auttanut, mutta nyt he ovat rakentaneet koulun ja jŭlalliset avajaiset on ensi viikonloppuna. Koulkun nimi on Esperanto. Kaikesta olen saanut kuvat. Muutamia hänensuosittelemiaan orpoja oppilaita olen avustanut, milloin polkupyörä, koulupuku tai jotain pientä. Yksi heistä on jo onnistunut perustamaan ompelimon ja toinen päässyt opettajaksi. Molempien kanssa olen ollut sähköpostiystävä. Luotan heihin tätysin, mutta en enää lähetä rahaa, koska lähettäminen on todella vaikeaa ja aina ilmaantuu uusia pyytäjiä. Elämäni on rikastunut näistä henkilökohtaisista yhteyksistä, mutta on ollut myös surua ja päänvaivaa. Helpompaa on, jos auttaa vain yleensä jonkun virallisen järjestön kautta, mutta silloin myös tämä myötäeläminen ja kokemusten rikastuminen jää pois.

      Toinen jiskus tukemani oli Elisée Byelongo Isheloke, joka pakeni teinipoikana pakolaisleiriltä jalan Etelä-Afrikkaan, opiskeli siellä tohtoriksi asti, aiheena mineraalit ja kaivostoiminta

      Panin nyt vähän aikaa Babilejon tutkimiseen ja annoin lukemalleni suuren arvon. Olisipa sellainen suomenkielinen babilejo linkkeineen ollut käytettävissä jo 1990–luvulla, jolloin aloin etsiä esperantotietoja eikä paikallinen kirjastonhoitajakaan tuntenut edes sanaa esperanto, ei tiennyt oppikirjoista eikä mistään (Savo, Tuusniemi).

      0
      0
 

Avainsanat: 

  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.