Näin minäkin ajattelin, mutta sitten joku löysi seuraavat esimerkit:
- Kiso ne estas ja peko, des pli, se oni sin reciproke efektive amas. (Fabeloj, vol. 3, de H. C. Andersen, trad. L. L. Zamenhof)
- La skitoj ne tre ŝatas paroladon, des pli la reĝo. (Ifigenio en Taŭrido de Johann Wolfgang von Goethe, trad. L. L. Zamenhof)
Ensimmäisen virkkeen kohdalla on pakko ajattella, että ne + predikaatti toistuu des pli -ilmaisun yhteydessä, koska muuten virke ei ole mielekäs. Toisin sanoen virke tarkoittaa samaa kuin
- Kiso ne estas ja peko, des pli ĝi ne estas, se oni sin reciproke efektive amas.
Toisen esimerkin kohdalla molemmat tulkinnat (että ne + predikaatti toistuu tai ei toistu) ovat mahdollisia, mutta alkuperäinen Goethen saksankielinen teksti
- Der Scythe setzt in’s Reden keinen Vorzug, am wenigsten der König. (näytelmä Iphigenie auf Tauris, toinen näytös)
antaa mahdollisuuden vain toiston sisältävään tulkintaan
- La skitoj ne tre ŝatas paroladon, des pli ne ŝatas paroladon la reĝo.
Väittelyssä yksi osapuoli kertoi, että venäjä käyttää tällaista toistoon perustuvaa ilmaisua, kun taas saksa oman kokemukseni mukaan tuota kasvamis/vähenemislogiikkaa. Onko siis pääteltävä, että Zamenhof horjui kahden eri ilmaisutavan välillä, käyttääkö saksaan vai venäjään perustuvaa logiikkaa?
