Vertailin aiemmin suomen ja esperanton verbejä, missä yhtey­dessä mainitsin pariin kertaan, että suomen ja esperanton passiivit eroavat toisistaan. Tämä on toinen osa kolmi­­osaisesta artikkelista, jossa käsittelen passiiviksi eri kielissä ymmärrettäviä ilmaisuja, ja miten passiivi ilmaistaa esperantossa.

Huomaa! Passiivi pitää tämän artikkelin yhteydessä ymmärtää varsin laveasti. Lisäksi esittämäni on oma käsitykseni asiasta eikä välttämättä vastaa vallitsevaa yleistä kieli­­tieteellistä näkemystä.

Olla- ja tulla-passiivit

Romaanisista ja slaavilaisista kielistä en tiedä, mutta germaa­nisissa kielissä on voimassa jako olla- ja tulla-passiiveihin.

Talo on maalattu.
Talo tulee maalatuksi.
Huset är målat.
Huset blir målat.
Das Haus ist bemahlt.
Das Haus wird bemahlt.
The house is painted.
The house gets painted.

Näistä ensimmäinen on olla-apu­verbiä käyttävä liitto­muoto, joka on juuri edellä mainittu tilan kuvaus toiminnan jälkeen. Toinen on itse toiminnan, muutoksen, kuvaus: Talo tulee maalatuksi. Olla- ja tulla-passiivien käyttö tosin vaihtelee kielestä toiseen. Toisissa olla-liitto­muotoa ei edes pidetä passiivina vaan olla-verbin ja menneen ajan parti­siipin yhdistelmä.

Englanti

Englannissa passiivia käytetään todella paljon.

The house is sold.
The mouse was eaten by the cat.
It got done.

Usein syynä on, ettei englannin tiukka sana­järjestys salli asioiden painotta­mista muilla keinoin. Kun muissa kuin suorissa kysymys­lauseissa täytyy käyttää kiveen­hakattua sana­järjestystä subjekti-objekti-verbi (SVO), painotus luodaan vaihtamalla sana­järjestykseksi objekti-verbi (OV) – The house is sold – ja väittämällä, että objekti onkin subjekti (ns. passiivi­lauseen subjekti). Tai sitten ravistetaan hihasta mitään tarkoittamaton muodollinen subjekti – It got done – ettei vaan ketään pääse väittämään, että sana­järjestys olisi jokin muu kuin SVO. Tästä seuraa, että englannissa painotettava asia sijoittuu usein loppuun virkettä (suomessa painotettava on alussa). Tällöin saadaan virkkeiden

A taxi hit an old lady.
An old lady was hit by a taxi.

eroksi, että ensin­mainittu ei oikein korosta mitään, kun jälkim­mäinen painottaa, että nimenomaan taksi töytäisi vanhaa rouvaa.

Englannin erikoisuus on ns. prepositionaalinen passiivi (prepositional passive), jossa toiminnan kohde, patientti, ei olekaan vastaavan aktiivi­­lauseen suora objekti vaan preposition avulla ilmaistu epä­suora objekti.

They talked about the problem → The problem was talked about : Ongelmasta puhuttiin.
I feel people have taken advantage of me → I feel I have been taken advantage of : Minusta tuntuu, että minua on käytetty hyväksi.

Muissa germaanissa kielissä ei (onneksi) tällaista prepositionaalista passiivia ole.

Skandinaaviset kielet ja saksa

Siinä missä englanti usein käyttää olla-passiivia – be + menneen ajan partisiippiiivia – skandinaavit ja saksan­kieliset käyttävät kyllä useammin tulla-passiivia (skandinaavien bli(va) tai saksan werden), joka tosin on mahdollinen englannissakin.

Talo maalataan/tulee maalatuksi.
Huset blir/bliver målat/malt/malet.
Das Haus wird bemahlt.
The house gets painted.

Tosin englannissa tyypilliseen sekavaan tapaansa voidaan käyttää olla-passiivia tulla-passiivin kaltaisesti.

The house is painted = The house is getting painted.

Skandinaavisissa kielissä on lisäksi ns. s-passiivi.

Talo maalataan.
Huset ska målas.
Huset skal males.

En tiedä, miksei saksassa ole s-passiivia. Eikö ole koskaan ollutkaan vai onko jäänyt pois käytöstä joskus kauan sitten.

Eikä tässä vielä kaikki

Tuossa edellä englannin yhteydessä vilahtikin jo ”they”, joka tarkoittaa paitsi monikon kolmatta persoonaa, myös epä­määräistä persoonaa, joku tai jotkut. Minkä lisäksi sitä käytetään nykyään (taas) suku­puolettomana yksikön kolmantena persoonana (vrt. suomen hän tai esperanton ri).

Tällainen epä­määräinen persoona­pronomini on käytössä germaanisten kielten lisäksi ainakin nyky­ranskassa, jossa tavallinen monikon ensimmäistä persoonaa osoittava pronomini – me, on – tarkoittaakin useasti ketä tahansa. Tavallaan tämä on käänteinen kehitys kuin suomen puhekielinen passiivi ”me maalataan”.

Talo maalataan.
They paint the house. (englantia)
Man målar huset. (ruotsia)
Man bemahlt das Haus. (saksaa)
On peint la maison. (ranskaa)

Ilmeisesti bulgariassa ja kenties puolassakin tällainen nedifinita persona pronomo on lähes syrjäyttänyt varsinaisen passiivin. Jotkut muuten katsovat, että suomen passiivi on oikeastaan erityinen tällaisen tuntemattoman, ”neljännen persoonan”, verbi­muoto eikä varsinainen passiivi – mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Artikkelin viimeisessä osassa vihdoinkin käsittelen esperanton passiivia.