Vertailin aiemmin suomen ja esperanton verbejä, missä yhtey­dessä mainitsin pariin kertaan, että suomen ja esperanton passiivit eroavat toisistaan. Tämä on kolmas osa kolmi­­­osaisesta artikkelista, jossa käsittelen passiiviksi eri kielissä ymmärrettäviä ilmaisuja, ja miten passiivi ilmaistaa esperantossa.

Huomaa! Passiivi pitää tämän artikkelin yhteydessä ymmärtää varsin laveasti. Lisäksi esittämäni on oma käsitykseni asiasta eikä välttämättä vastaa vallitsevaa yleistä kieli­­tieteellistä näkemystä.

Ja esperantossa?

Zamenhof osasi latinaa, mutta on varmasti ymmärtänyt, että latinan objektin ja mainitse­mattoman tekijän yhdistävä erityinen verbi­­muoto (amor : minua rakastetaan) on turhan vaikea. Z puhui yhtenä äidin­kielenään venäjää, joten hän on varmasti miettinyt, luodako erityinen passiivi­­muoto. Tai oikeastaan yksi muoto ei riitä, koska muotoja tarvittaisiin eri modoille. Näinhän on suomessa.

maalataan, maalattiin, on maalattu, oli maalattu, maalattaisiin, olisi maalattu, maalattaneen, lienee maalattu

Teoriassa kai voitaisiin muodostaa passiivi­muodot: *farbitas*, *farbitis* jne. Olen nimittäin kerran törmännyt muotoihin *estitas*, *estitis* : ollaan vast. oltiin. Itse kuitenkin soisin, ettei tällaisia sekasikiöitä käytettäisi.

Huomattakoon, että erillisen passiivi­muodon lisäksi joka tapauk­sessa tarvittaisiin menneen ajan passiivin partisiippi­muoto (TU-partisiippi). Tällöin looginen™ valinta passiivin ilmaisemiseksi on germaanisista ja romaanisista kielistä tuttu liitto­muoto. Ainut valinta (*) tällöin lienee ollut, mikä otetaan apu­verbiksi – esti vai havi.

La domo estas vendita.
*La domo havas vendita.*

Mielestäni tuossa ei ole ollut kahta kysymystä, kumman Z valitsi. Esperanto pyrkii selkeyteen, mistä syystä esim. prepositiot ymmär­retään usein varsin kirjaimellisesti. Näin ollen ”myydyksi tulemisen omistamisessa” ei ole järkeä.

Kuten usein olen todennut, Z puhui useita kieliä, ilmeisesti äidin­kieliäkin oli pari. Puhumiensa kielten joukossa olivat mm. puola ja saksa, joissa on käytössä myös aiemmin mainitsemani nedifinita persona pronomo. Niinpä Z otti puolan pronomin oni, joka tarkoittaa keitä tahansa, tarkoittamaan… keitä tahansa. Vaikka saksan vastaavaa ns. man-passiivia ei käytetä niin vapaasti kuin esim. ruotsin vastaavaa (puolan tavasta ei minulla ole hajuakaan), Z ei asettanut onin käytölle ei juuri rajoja – muuta kuin että oni tarkoittaa epämääräistä joukkoa ihmisiä, se ei siis voi viitata koneisiin.

Skandinaavien s-passiivista Z tuskin oli kuullut, joten mitään sitä edes kaukaisesti muistuttavaa ei esperantoon päätynyt.

Lopputulos on, että esperantossa on kaksi passiivia: oni-passiivi ja liittomuotoinen passiivi.

Oni on yli­vertainen liitto­muotoiseen passiiviin nähden. Onin kanssa käytetään yksin­kertaista aktiivin verbi­muotoa, joten ei tarvitse pähkäillä passiivin partisiippi­muotojen kanssa. Koska oni käyttää aktiivia, prepositio de ei voi tarkoittaa agenttia ts. onin käyttö eliminoi yhden vaihto­ehdon muuten turhan moni­tulkintaisesta prepositiosta.

Oni farbas la domon
mielummin kuin
La domo estas farbita

Muistettakoon myös, että pronominia vi voi käyttää passiivisesti, ns. sä-passiivi, mutta vain ja ainoastaan silloin, kun kuulija tai lukija voi samastua tilanteeseen. Täten ei voi sanoa

Vi farbas la domon.

esimerkiksi vakavasti liikunta­rajoitteiselle. Tässäkin suhteessa oni on käyttö­kelpoisempi, kun ei tarvitse ottaa huomioon tuota seikkaa.

Lopuksi muistutan, ettei esperanton me-pronominia, ni, voi käyttää passiivin merkityksessä lainkaan (vrt. nyky­ranskan on). Älä siis sano

Ni farbas la domon.

jos et sutia omaa käteesi ota.