Mitä ratkaisuja on esitetty?

Mainittuihin ongelmiin on vuosien saatossa esitetty eri­laisia ratkaisuja, jotka on tähdätty korjaamaan yhden tai useamman edellä mainitsemani kohdan. Esittelen joitakin, en siis taatusti kaikkia, ratkaisu­­­ehdotuksia mielestäni sopivassa järjestyksessä.

Varsinkin ongelmaan n:o 1 eli suku­puoli­­neutraaliksi yksikön kolmanneksi persoona­­­pronominiksi on olemassa liuta ehdotuksia (hi-, oni-, tiu-ismoj ktp.), joita en tässä käy luettelemaan, vaan kehotan lukemaan lisää Wiki­pediasta.

Liismo

Nykyistä systeemiä, jossa li osoittaa sekä miestä että suku­­­puoleltaan (toistaiseksi) tuntematonta, kutsutaan toisinaan nimellä li-ismi. Li-ismi on tavallaan ns. nolla-vaihtoehto eli ei muuteta mitään.

Ul-ismo

Ul-ismiksi voidaan kutsua artikkeli­sarjan ensimmäisessä osassa mainitsemaani idoon keksittyä ideaa, jossa päätteellä –ul osoitettaisiin, että kyseessä on mies. Siis näin:

• instruisto : opettaja
• instruistulo : miesopettaja
• instruistino : naisopettaja
• patro : vanhempi
• patrulo : isä
• patrino : äiti

Idea oli kai tarkoitettu ratkaisemaan ongelma n:ot 2 ja 3 edellä, mutta se ei koskaan päässyt edes lähtö­­­kuopasta ja on käytännössä kuollut ja kuopattu.

Ĝiismo

Ĝi-ismi perustuu siihen, mitä Zamenhof itse totesi Lingva respondo numero 91:ssä.

Kiam ni parolas pri homo, ne montrante la sekson, tiam estus regule uzi la pronomon “ĝi” (kiel ni faras ekzemple kun la vorto “infano”), kaj se vi tiel agos, vi estos gramatike tute prava.

Toisin sanoen Z toteaa, että ĝi on kieli­­­opillisesti oikein. Heti perään hän kuitenkin toteaa samaisessa tekstissä, että ĝi voi tuntua epä­­­kunnioittavalta, joten hän ehdottaa, että tehdään samalla tavalla kuin muissa kielissä [lue: vain hänen tuntemissaan eurooppa­laisissa indo­­eurooppalaisissa kielissä] eli sovitaan, että käytetään pronominia li tarkoittamaan ihmistä yleisesti. Tämä kuitenkin Z:n mukaan edellyttää sanan homino käyttämistä ilmeisesti siksi, ettei syntyisi poikkeusta.

Tuossa on mielestäni kaksi ehtoa. Ensinnäkin että tuo sopiminen ei kuulu alku­­­peräiseen esperanton kieli­­­sopimukseen (kielihän on aina sopimus), vaan on tavallaan ”lisä­­­pöytäkirja”. Toisekseen että tällöin homo rajautuu mieheen, jolloin naisista täytyy käyttää muotoa homino.

Nyt on kuitenkin niin, ettei sanaa homino juurikaan käytetä, ainakaan itse en ole törmännyt siihen. Voiko tuo sopimus siis olla enää voimassa, jos toinen sen ehdoista ei enää täyty?

Ĝi-istit katsovatkin, että pronominin ĝi käyttö vähintäänkin aluksi, kun henkilön suku­­­puolta ei vielä tiedetä, mutta myös pelkästään (siis pronomien li ja ŝi asemesta), on näin ollen kaikkien eniten laŭfundamentaa eli alku­­peräisen zamenhofilaisen ajattelun mukaista.

Ĝi-ismin vastustajat vetoavat usein siihen, ettei sukupuoli­-identiteetistään tietoista ihmistä saa rinnastaa elottomiin esineisiin – ihminen ei voi olla ĝi. Nämä vastustajat ovat liki aina indo­­­eurooppalaisten kielten puhujia, joiden kielissä suku­­­puolittuneisuus esiintyy vahvana. Heitä vastaa ĝi-isteillä on painava vasta­­väite. Monissa ei-indoeurooppalaisissa kielissä, mm. puhutussa mandariini­­­kiinassa ¹ (n. 960 miljoonaa äidin­­­kielistä puhujaa), ei tehdä eroa kolmannessa persoonassa suku­puolten, ei välttämättä edes ihmisten ja esineiden välillä. Jos siis halutaan, että esperanto on koko maailman kieli…

Ĝi-ismi ratkaisee ongelman n:o 1.

Riismo

Ri-ismissä on luotu uusi yksikön kolmannen persoonan pronomini ri, jonka kiistattomiin etuihin kuuluu, että se erottuu selkeästi muista pronomineista sekä kirjoituksessa että varsinkin puheessa².

Toisaalta selkeä erottautuminen on joillekin punainen vaate, mistä he saavat kimmokkeen julistamaan, että ri on kontraŭ­­fundamentaa. Tosi­asia kuitenkin on, että ri on sen verran tunnettu, että PMEG:ssä on siitä oma lukunsa³.

Ri-ismistä on parikin varianttia. Alku­­peräinen idea on, että pronominia ri voi käyttää aina, vrt. suomen ”hän”. Jonkin­­laisiksi puoli­­­traditionalisteiksi laskettavan koulu­­­kunnan mukaan pronominia voi käyttää vain niin kauan kuin henkilön suku­puoli on tuntematon tai vain puhuttaessa ihmisistä yleisesti. Tällöin ri:n käyttö korvaa vain pronominin li sukupuoli­neutraalin käytön. Kapein koulu­kunta rajoittaa ri:n käytön koskemaan vain muunsukupuolisia, mikä on itse asiassa täysin alku­­peräisen idean vastaista.

Ri-ismi ratkaisee ongelman n:o 1.

Iĉ-ismo

Iĉ-ismi on tarkoitettu ratkaisemaan ongelma n:o 3. Ismistä on parikin varianttia, joista yksi määrittelisi sukulaisuus­­­nimitykset näin:

• patro : vanhempi
• patriĉo : isä
• patrino : äiti
• filo : (jonkun) lapsi
• filiĉo : (jonkun) poika
• filino : tytär
• …

Iĉ-ismin ongelma on, että se määrittelisi perinteiset miespuoliset sukulaisuus­­­sanat uudelleen. Koska mitään orwellilaista Vuonna 1984 -kirjan tyylistä kaikkien menneiden kirjoitusten korjaamista ei ole näkö­­piirissä, iĉ-ismi loisi kaksi standardia: teokset jotka eivät ole iĉ-istisiä ja toiset jotka ovat. Toki tämä ongelma on muillakin ehdotuksilla, mutta iĉ-ismissä ongelma jotenkin korostuu.

Geismo

Zamenhofin aikoihin Venäjällä ja Puolassa ei tietysti tunnettu muita seksuaalisia suuntauksia kuin hetero­­seksuaalisuus – ja näin on edelleenkin virallisesti kummassakin maassa⁴  – mikä saattoi olla syynä siihen, että Zamenhof määritteli etu­liitteen ge- tarkoittamaan molempia perinteisiä suku­­puolia yhdessä.

Täten perinteisin, li-istinen, tulkinta menee näin:

• Mi renkontiĝos kun miaj amikoj : Tapaan (vain) miespuolisia ystäviäni.
• Mi renkontiĝos kun miaj amikinoj : Tapaan (vain) naispuolisia ystäviäni.
• Mi renkontiĝos kun miaj geamikoj : Tapaan sekä mies- että naispuolisia ystäviäni (vähintään yhden kumpaakin).

Etu­­liitteelle vain on nyky­aikana ilmestynyt muitakin tulkintoja. Erään tulkinnan mukaan se monikossa kattaa kaikki (enemmän kuin kaksi) suku­puolet, mikä tietysti herättää kysymyksen, kuinka monta ystävää oikein oletkaan tapaamassa, mutta sinänsä olisi melkein laŭfundamentaa.

Sitten on niitä, jotka sallivat yksiköllisen etu­liitteen ge-, minkä jotkut traditionalistit ilkeä­­mielisesti tulkitsevat tarkoittavan kaksi­­­neuvoisuutta. Yksiköllisen etu­­liitteen ge- käyttäjät toteavat, että etu­­liite jättää suku­­puolen avoimeksi eli sillä ratkaistaisiin ongelma n:o 3. Tällöin siis esimerkiksi:

• geedzo : (mies-, nais- tai muunsukupuolinen) puoliso
• gepatro : (isä, äiti tai muunsukupuolinen) vanhempi

PMEG:ssä on varsin kattava kappale, jossa Bertil Wennergren käsittelee tällaiseen käyttöön liittyviä ongelmia, joten kehotan lukijoita lukemaan sen.

Ip-ismo

Ehdotettu pääte -ip on tarkoitettu ratkaisemaan ongelma n:o 4 eli muunsukupuolisuuden osoittamisen. Tällöin

• amiko : minkä tahansa suku­puolinen ystävä
• amikiĉo (tai viramiko) : miespuolinen ystävä
• amikino : naispuolinen ystävä
• amikipo : muunsukupuolinen ystävä

Ip-ismiin liittyy läheisesti pääte -pj, jonka avulla on tarkoitus muodostaa hellittely­­nimiä muunsukupuolisista. Perinteisten hellitty­­päätteiden -ĉj/nj tapaan pääte -pj lisätään lyhennettyyn vartaloon.

• Alekso → Alepjo : (muunsukupuolinen) Aleksi → Allukka

J-ismo

Tavallaan päätteelle -pj vastakkainen pääte on -j, jonka avulla on tarkoitus muodostaa sukupuoli­­neutraaleja hellittely­­nimiä. Tämän pääte lisätään joko nimen lyhennettyyn muotoon tai infiksinä.

• Alekso → Alejo : (ihan minkä vaan suku­puolinen) Aleksi → Allukka
• patro → pajtro : lapsen vanhemman sukupuoli­neutraali hellittely­nimi

J-ismi ratkaisee osittain ongelman no:o 3.

Parentismo

Ilmeisesti alanko­maalaista alku­perää on ehdotus nimeltään parentismo, joka esittää lukuisten, sukupuoli­­neutraalien sukulaisuutta kuvaavien sanojen lisäämistä kieleen.

• parento : (lapsen) vanhempi
• kuzeno : serkku

Näihin voidaan lisätä mies- tai naissukupuolen osoittava pääte –iĉ vast. –in, jolloin saadaan synonyymejä jo olemassa oleville suku­puolittuneille sanoille.

• parentiĉo : (lapsen) miespuolinen vanhempi eli patro, isä
• parentino : (lapsen) naispuolinen vanhempi eli patrino, äiti⁵

Parentistit perustelevat uusien sanojen lisäämistä vetoamalla Zamenhofin itsensä toteamukseen, että uusia sanoja on syytä lisätä, mikäli ne ovat kansainvälisessä ja laajassa käytössä (En nyt muista tarkkaa sanamuotoa, mutta jotenkin noin se meni.) Vastustajat yleensä vetoavat esperanton taipumukseen kavahtaa synonyymejä.

Parentismistä on myös varianttinsa. Esperantoa on monesti syytetty siitä, että sanat on lainattu vain eurooppalaisista indo­eurooppalaisista kielistä. Koulukunta nimeltä  internacia parentismo pyrkii välttämään tätä, joten monen uuden sanan vartalo tai sen osa on jostain muusta kielestä. Esimerkiksi:

• eŝo : puoliso (← turkin eş)
• sahodo : sisarus (← hindin/bengalin sahódar)
• viduo : leski (← hindin vidhur/vidhava)

Luomalla kokonaan rinnakkaisen järjestelmän parentismo ratkaisee ongelman n:o 3.

J-parentismo

J-parentistit lisäävät internacia parentismoon j-ismin, jolloin saadaan esim.

• patro → parento : lapsen vanhemman sukupuoli­neutraali nimitys
• patro → parenjo : lapsen vanhemman sukupuoli­neutraali hellittely­nimi
• eŝo → eŝjo : puolison sukupuoli­neutraali hellittely­nimi
• sahodo → sahjo : sisaruksen sukupuoli­neutraali hellittely­nimi
• viduo → vidjo : lesken sukupuoli­neutraali hellittely­nimi

Tai tuosta muodosta parenjo en ole varma, kun lähteet käyvät vähän niukoiksi, ja julkinen keskustelu on tuossa vaiheessa mennyt inttämiseksi siitä, mikä on laŭ- ja mikä kontraŭ­fundamentaa.

J-parentismo ratkaisee niin ikään ongelman n:o 3.

J-riismo

Varsin perusteellinen ehdotus kantaa nimeä j-riismo, joka yhdistää useita ehdotuksia. Sen mukaan vanhoja sanoja ei määriteltäisi uudelleen, jolloin tietysti vältytään uudelleen­­kirjoittamiselta ja väärin­­käsityksiltä. J-ristit käyttävät pronominia ri suomen tapaan, ”hän”. Suku­laisia ym. varten luodaan uudet sukupuoli­­neutraalit nimitykset lisäämällä perinteisiin kanta­­sanoihin kirjain j infiksinä seuraavien sääntöjen mukaan.

• kirjain j lisätään aina ensimmäisen vokaalin jälkeen (esim. patro → pajtro : vanhempi)
• jos tämä ensimmäinen vokaali on i, se vaihdetaan vokaaliksi e (esim. filo → fejlo : (jonkun) lapsi)
• jos tätä ensimmäistä vokaalia seuraa ŭ tai r, tämä jätetään pois (esim. fraŭlo → frajlo)

Suku­­puolta osoittavat j-ristiset muodot saadaan päätteiden –iĉ ja –in avulla⁶.

• Ri amas siajn pajtrojn : Hän rakastaa vanhempiaan.
• Ri amas sian pajtriĉon : Hän rakastaa isäänsä.
• Ri amas sian pajtrinon : Hän rakastaa äitiään.

Hellittely­­nimet kai pysyisivät nykyisinä.

• Ri amas sian paĉjon : Hän rakastaa isäkultaansa/​iskäänsä/​isukkiansa…
• Ri amas sian panjon : Hän rakastaa äitikultaansa/​äityliänsä/…

J-riismi ratkaisee ongelmat n:ot 1, 3 ja 4.

Um-ismo

Uusin ehdotus, johon olen törmännyt, voisi olla nimeltää um-ismo. Siinä lähtkohdaksi on otettu pääte um, jonka PIV määrittelee:

Suf. sen difinita senco, uzata por derivi vortojn, kies rilato al la rad. estas malpreciza k ne esprimebla per alia suf.

Tämän perusteella sitten joku loihi luomaan:

• av/um/o
• edz/um/o
• patr/um/o
• …

Ideana on, että umo-sanat osoittavat ihan minkä vaan suku­puolista isovanhempaa, puolisio ja vanhempaa, ja nykyiset avo, avino jne. säilyttäisivät nykyiset merkityksensä.

Um-ismi ratkaisee ongelman n:o 3.

1. Kirjoitettaessa kiinaa miestä ja naista tarkoittavilla yksikön kolmannen persoonan pronomineilla on eri kirjoitus­merkit, mutta siis puhuttaessa ne ääntyvät mandariiniksi samoin.
2. Totta kai on niitäkin, joiden mielestä itä­­­aasialaisten on vaikea ääntää ärrää, joten ri sekoittuisi pronominiin li, mistä syystä ri ei kelpaisi.
3. Muistakaamme, että PMEG:n kirjoittaja Bertil Wennergren on pariinkin kertaan korostanut, ettei hän ota kantaa, vaan ainoastaan esittelee nykyistä tosiallista kielen­­käyttöä.
4. Tähän kohtaan sopii ala­tyylinen venäjän­­kielinen ilmaisu Хуй тебе в лоб, Путин и Качи́ньский!
5. Toisen tulkinnan mukaan parentiĉo ja parentino eivät tarkoittaisikaan biologista vaan sosiaalista vanhenmuutta eli huoltajuutta.
6. Ei, en löytänyt mainintaa siitä, tarkoittavatko nämä biologisia vai sosiaalisia vanhempia.