Unesma kongreso dil Ido



Olen pariin kertaan kirjoituksissani maininnut kielen nimeltä ido (ks. esim. Esperanton jälkeläinen ido). Minulle iskettiin käteen jo jokin aika sitten kirjanen nimeltä Unesma kongreso por linguo internaciona Ido. Kyseessä on Wienissä vuonna 1921 pidetyn idon ensimmäisen maailman­kongressin kongressi­ohjelma.

Kirjainen on A5-kokoa pienempi, ja se käsittää 68 nidottua sivua, joista heti ensimmäisellä on neli­päiväisen kongressin ohjelma. Tämän jälkeen on eri maiden ido-yhdistysten yhteys­tietoja 19 sivun verran. Suomesta näkyy olevan kuusi nimeä. Merkittävää mielestäni on, että yhdistyksiä näkyy olevan kaikissa maanosissa. Maaluettelossa esiintyvät mm. Brasilia, Intia, Japani, Kanada, Madagaskar ja Uusi-Seelanti.

Yhdistysten yhteys­tietoja seuraa ilmeisesti tuolloin ilmestyneen lehden Korespondo-Revuon1 yksi­sivuinen ohje kirjeen­vaihtoa varten sekä toinen sivu, jossa on selitetty millä kirjaimilla eri kiinnostuksen kohteet on merkitty jäsen­luettelossa.

Suurimman osan vihkosesta täyttävät maailman ido-liiton 630 jäsenen yhteys­tiedot mainittuine kiinnostuksen kohteineen kirjeen­vaihtoa varten. Ei, en laskenut jäsen­määrää vaan jäsenet on valmiiksi numeroitu. Loput sivut täyttyvät ido-lehtien luettelosta ja kirja­kustantamojen mainoksista.

Etu- ja takakansia lukuun­ottamatta vihkonen siis sisältää enimmäkseen yhteys­tietoja, mikä nyky­ihmisestä tuntuu tylsältä. Nyt vain täytyy muistaa, minkälainen maailma tuolloin oli. Tiedon­välitys mantereelta toiselle oli alkanut toimia jo yhden edeltäneen vuosi­sadan suuren keksinnön, lennättimen, ansiosta, mutta sähkö­sanomien lähettäminen oli harvojen herkkua ihan yksin­kertaisesti siitä syystä, että kenelle tavallinen ihminen olisi sanoman lähettänyt – ynnä lähettäminen oli aluksi kallista. Sähkö­sanomat olivatkin valtioiden, isojen yritysten ja tiedotus­välineiden viestintä­kanava. Kyllä sanoma­lehtiä ja kirjojakin välitettiin maasta toiseen, mutta mistään varsinaisesta joukko­viestinnästä ei voi puhua. Radiot yleistyivät Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa vasta 1920-luvun lopulta alkaen, muualla maailmassa myöhemmin.

Takaisin aiheeseen… Ido oli julkaistu vuonna 1907 eli peräti 14 vuotta ennen kongressia, mutta sitten tuli ensimmäinen maailman­sota ja sitä seurannut kuohunta Keski-Euroopassa. Kaikkea tuota taustaa vasten kansain­välinen kongressi Wienissä vuonna 1921 on hyvä saavutus. Valitettavasti se vain oli liian myöhään: esperanto oli jo saanut etumatkan, jota ido ei pystynyt enää kuromaan umpeen.

Sitten vihkosen kuriositteetteihin. Olen vain maininnut, ettei taka­kannessa ole yhteys­tietoja. Mutta mitä siinä on? Mainos! Sveitsiläinen suklaa­fabrikaatti Theodor Tobler mainostaa siinä uutta kolmion­mallista suklaataan.

Vilkaisin jäsen­luettelosta paria sivua ja kuinka ollakaan huomasin seuraavan. Eräs wieniläinen rouva halusi kerätä taide­kortteja alastomista ihmisistä! Niinpä, tuo ikuinen kiinnostuksen aihe.

PS. Luonnollisesti kongressi­kirjanen noudattaa idon tuon hetken oikeinkirjoitus­sääntöjä eikä vastaa idon tämän hetkistä oikein­kirjoitusta, joka vakiintui vasta toisen maailman­sodan jälkeen.
 
  1. En valitettavasti löytänyt pikaisella etsimisellä tietoa, ilmestyykö lehti enää.
1
0