Esperantujossa törmää ainakin seuraaviin sanoihin: filmo, filmeto, video, videaĵo. Näitä tunnutaan käytävän hyvin vapaasti ja usein keskenään vaihtaen. Näinhän ei asia tietenkään ole.
PIV määrittelee sanan filmo tarkoittavan selluloidista, celuloido, tai asetaatista, acetato, tehtyä nauhaa, johon on valoitettu kuvia, jotka nopeasti projektorilla heijastettuna jollekin pinnalle luo vaikutelman liikkeestä. Näihän tietysti oli elokuvan alkuaikoina, kun juna saapui asemalle.
L’arrivée d’un train en gare de La Ciotat, ensimmäinen versio vuodelta 1895
upotus Wikipediasta
Nykyään filmolla tarkoitetaan ensisijassa mille tahansa tallennusvälineelle, datenportilo1, tallennettua tallennetta, registraĵo, jota katsoessa syntyy tuo vaikutelma liikkeestä. Analogisista filmeistä puhuttaessa tallennusväline eli itse filmi on nykyään valmistettu selluloosatriasetaatista, celuloza tri-acetato, tai jostain polyesterista, poliestero.
Useimmat elokuvat ovat kuitenkin nykyään digitaalisessa muodossa, joita on lukuisia. Tavallisimpia muualla kuin elokuvateattereissa käytettäviä tiedostomuotoja, dosierformoj, ovat MP4 ja WebM. Ensin mainittu on viralliselta nimeltään MPEG-4 Part 14, ja sitä käyttävät mm. kännyköiden kamerat. WebM on puolestaan Googlen suosima tiedostomuoto, joka on tarkoitettu internetissä näytettäviä elokuvia varten, esim. Youtube käyttää tuota.
Yleisin elokuvateattereissa käytettävä digitaalinen tiedostomuoto, cifereca dosierformo, on tätä nykyä Digital Cinema Package (DCP), joka on kokoelma tiedostoja, tiedostopaketti, dosierpakaĵo, joka sisältää kuva- ja äänivirtojen, imag- kaj sonfluoj, lisäksi erilaisia metatiedostoja, metadosieroj. DCP-jakelupaketit ovat usein kopiosuojattuja, ili havas kontraŭkopian protekton, jolloin elokuvan levittäjä on lisännyt DCP-pakettiin tietoja, mm. millä projektorilla2 minä aikoina elokuva on toistettavissa.
Nykyisin käsite filmo tarkoittaa ensi sijassa pitkää elokuvaa erotuksena lyhytelokuvasta, mallonga filmo tai uudissanaa käyttäen kurtfilmo. Lyhytelokuvalle ei tosin ole olemassa yleisesti hyväksyttyä enimmäispituutta. Esimerkiksi Tampereen elokuvafestivaalin käyttämä raja on 30 minuuttia, kun taas tunnettu lyhytelokuvafestivaali Sundance film festival [en] sallii toisinaan jopa 50 minuutin elokuvat.
PIV määrittelee sanan video viittaavan sähköiseen prosessiin kuvien ja mahdollisesti äänen taltioimiseen siten, että syntyy kuva- ja äänivirta. Sanaa tarvitsee puhuttaessa 80-luvun kapineisiin kuuluneista videonauhurista, videobendilo tai vidbendaparato, sekä niissä käytetyistä videonauhoista, videobendoj. Toinen yhteys, missä sanaa tarvitsee, on nykyiset videokokoukset tai ‑neuvottelut, jotka ovat esperantoksi videotelefonio tai videokonferenco. Näissä tuo video viittaa tuohon prosessiin.
Toisaalta kansalliskielten vaikutuksesta musiikkivideot ovat muzikvideoj eivätkä mallongaj muzikfilmoj, joka olisi loogisempi nimitys.
Videaĵo viittaa johonkin videotekniikalla tehtyyn. Esimerkiksi la videaĵo de la hieraŭa intervjuo de NN… kääntyy suomeksi ”eilisestä NN:n haastattelusta tehty videotaltiointi…” Kaiken kaikkiaan termiä video johdannaisineen täytyy pitää teknisenä, jolla ei tavallisessa puheessa juuri ole käyttöä3.
Kun kerran video johdannaisineen viittaa tallentamiseen, enin osa Tubarossa ja Youtubessa olevista elokuvista on siis kai oikeastaan vain lyhyitä filmejä eli mallongaj filmoj ja loput pitkiä elokuvia, (longaj) filmoja, elleivät ole mainoksia reklam(aĵ)oj.
Mitä nimeä sitten käyttää Youtubeenkin levinneistä todella lyhyistä filminpätkistä, joista Youtube käyttää nimeä shorts4? Aiemmin Youtube rajoitti ne 60 sekunttiin, mutta viime vuonna raja siirrettiin kolmeen minuuttiin. Kun kerran lyhytelokuva on mallonga filmo, noita shorts-pätkiä voisi kai kutsua nimellä filmeto, varsinkin kun jälkiliite -et sisältää idean jostain vähemmän intensiivisestä5. Nuo shorts-pätkät nimittäin ovat usein kännykällä kuvattuja, teknisesti heikkotasoisempia… ööh, pätkiä. Vai onko niin, että filmeto on vakiintunut tarkoittaa mm. Youtuben tavallisia videoita?
- Kyllä, käytän datasta nimitystä dateno, ks. Dato kontraŭ dateno. ↩︎
- Elokuvateattereiden digitaalisilla projektoreilla on kullakin yksilöllinen tunniste tätä varten. ↩︎
- Kyllä, olen itsekin syyllistynyt vääränlaiseen käyttöön. ↩︎
- Nämä tulivat ensiksi käyttöön Intiassa 2020 ja seuraavana vuonna muualla maailmassa. ↩︎
- Tämähän käy ilmi nimitysten malgranda fratino ja fratineto erosta. Ensin mainittu tarkoittaa pienikokoista sisarta, kun jälkimmäinen viittaa pikkusiskoon, siis nuorempaan sisareen. ↩︎