Aikoinaan musiikki oli kuultavissa ainoastaan esityshetkellä, kun soittajat sitä soittivat. Tällaista musiikin esittämistä kuvaa tietysti verbi ludi.
- La folkmuzikisto ludas violonon.
Sitten keksittiin radio, jolla ääntä saattoi lähettää kilometrien päähän.
- La radiostacio X3M elsendas plejparte svedlingvan muzikon.
Toinen suuri keksintö oli, kun musiikkia saattoi ryhtyä tallentamaan jollekin tallennusvälineelle, konservejo. Musiikin tallentamiseen sopivia äänitallennusvälineitä, aŭdaĵaj konservejoj, ovat tietysti erilaiset äänilevyt. Näitä ovat:
- gramafoni- eli sellakkalevyt, tuttavallisemmin savikiekot
- vinyylilevyt
- cd-levyt
Tässä kohtaa suomi ja esperanto eroavat toisistaan. Suomessa nimitys gramofonilevy tarkoittaa yksinomaan savikiekkoa. Valmistusmateriaalin mukaista nimitystä sellakkalevy ei käytetä ainakaan yleisesti. Sen sijaan jos esperantoksi täytyy puhua nimenomaan noista savikiekoista, nimitys vaikuttaisi olevan ŝelakdisko.
Esperanton gramofondisko puolestaan tarkoittanee ensisijasssa vinyylilevyä, vinila disko, mutta voi tarkoittaa myös gramofonilevyä. Suomessa vinyylilevyistä puhutaan yleisesti äänilevyinä tai käytetään niiden koon mukaisia nimityksiä:
- älppäri eli LP-levy (← long play), (LP-)(muzik)albumo
- halkaisija 12 tuumaa
- soittonopeus 33 ⅓ kierrosta minuutissa
- 20–30 minuuttia ääntä per puoli
- sinkku eli single (← single play), unuopaĵo
- halkaisija yleensä 7 tuumaa
- soittonopeus 45 kierrosta minuutissa
- käytännössä yksi kappale kummallakin puolelle, mistä nimi on peräisin
- EP-levy (← extended play), (muzik)albumeto
- halkaisija 7, 10 tai 12 tuumaa
- soittonopeus 33 ⅓ tai 45 kierrosta minuutissa
- yleensä kaksi kappaletta kummallakin puolella
Sekä gramofoni- että äänilevyt ovat analogisia, analogaj, eli levyn pinnalla on uria, joissa liikkuva neula värähtelee, ja tämä värähtely vahvistetaan kuultavaksi ääneksi. Sen sijaan cd-levyn, kompakta disko1, pinnalla on pienen pieniä nystyröitä alumiinilevyllä, jota suojaa läpinäkyvä muovi. Levyä valaistaan laservalolla, lasero, joka heijastuu eri tavalla nystyröistä ja tasaisista kohdista. Lukupää, legokapo, havaitsee nämä valon heijastumisen vaihtelut. Nystyrät, tasaiset kohdat ja näiden pituudet muutetaan sarjaksi nollia ja ykkösiä, jotka edelleen muutetaan tietyn kaavan mukaan ääniksi. Puhutaan tiedon tai tässä tapauksessa musiikin tallentamisesta digitaaliseen, cifereca, muotoon.
Ääntä on myös tallennettu erilaisille nauhoille, joista tunnetuimmat ovat:
- avokelanauhureiden nauhat
- c-kasetit
Näidenkin suhteen suomi ja esperanto näyttäisivät eroavan. Suomeksi puhutaan yleisesti nauhureista, jotka voivat olla joko avokela- tai kasettinauhureita. Ensinmainituissa nauha kulkee kelalta toiselle siten, että nauha on enimmäkseen näkyvissä. Kasettinauhureissa käytetään kasetteja, koteloita, joiden sisällä nauha kulkee kelalta toiselle kotelon suojassa.
Suomen termi magnetofoni viittaa nimenomaan avokelanauhureihin, mutta esperanton magnetofono on mikä tahansa nauhuri. Kasettinauhureista, kasediloj, tunnetuimpia ovat tietenkin c-kasetteja, sonkasedoj, soittaneet nauhurit2.
Analogisesti musiikkia tallentavien avokela- ja c-kasettinauhureiden lisäksi markkinoille on yritetty tuoda erilaisia digitaalisia nauhureita (esimerkiksi DAT- ja DCC-nauhoja käyttäviä nauhureita), mutta ne eivät kaupallisesti menestyneet. Älppärit ja cd-levyt kotona sekä c-kasetit autossa tai korvalappustereoissa (promenmagnetofono, valkmano) riittivät liikkuessa.
Sitten alkoi tulla tietokoneita, mp3-soittimia ja kännyköitä, jotka kaikki ovat digitaalisia laitteita, joten niihin musiikki tallennetaan digitaaliseen muotoon, ei tosin samaan kuin cd-levyillä käytettyyn. Cd-levyjä suunniteltaessa tavoitteena nimittäin oli mahdollisimman hyvä äänenlaatu. Tietokoneiden ja muiden digitaalisten soittimien alkuaikoina riitti huonompikin äänenlaatu – esimerkiksi tietokoneiden kaiuttimet olivat pitkään pelkkiä pieniä muovipurkkeja, joilla ei pystynyt toistamaan cd-levyjen tasoista musiikkia.
Koska cd-levyt ovat fyysisiä tallenteita, ne täytyi standardisoida. Tietokoneissa ei tällaista tarvetta ollut, koska toisto oli vain musiikkisovelluksesta kiinni. Tästä syystä syntyi useita äänitiedostoformaatteja, sondosierformoj. Lukuisat formaatit eivät tietenkään ole tavallisen musiikin kuluttajan etu, joten vuosien myötä määrä on karsiutunut ja jäljelle ovat jääneet oikeastaan vain mp3 ja Vorbis, joka tunnetaan myös tiedostopäätteensä mukaisesti ogg-formaattina – näitä mm. selaimesi käyttää. Applella on myös pari omaa formaattia, AAC ja uudempi HE-AAC.
Musiikkia kuunnellaan, kulutetaan ennen näkemättömän monin tavoin, ennen näkemättömiä määriä. On konserteissa ja muualla kuunneltavaa muusikoiden soittamaa musiikkia, joka välittyy korviin täysin analogisesti.
- Mi aŭskultas, kiam la folkmuzikisto ludas violonon.
Perinteisten radioasemien lähettämä musiikkikin välittyy edelleen analogisesti3. Digitaalinen radio (DAB) ei ponnisteluista huolimatta ole lyönyt itseänsä läpi maailmanlaajuisesti. Yleisradiokin lopetetti kokeilun vuonna 2005, kun kansaa ei kiinnostanut vaihtaa radioitaan.
- Mi aŭskultas, kiam la radio elsendas muzikon.
Nykypäivänä monet radiot toimivat internetissä, mutta edelleen ne lähettävät, elsendi.
- Mi aŭskultas muzikon, kiun Muzaiko elsendas.
Monella on vielä vinyylilevyjä, jotka ovat kokeneet paluun niin, että niitä myydä taas ennätysmääriä. Tietenkin voi sanoa, että…
- Mi aŭskultas muzikon de la vinila disko.
Mutta miten sanotaan esperantoksi, että levysoitin soittaa musiikkia? Eihän levysoitin ole radion tapainen lähetin, joka elsendas muzikon. Täysin sama juttu on cd-levyjen kanssa, eivät ne lähetä.
Entäs sitten tietokoneet, kännykät tai mp3-soittimet, mp3-ludiloj? Suomeksihan voi sanoa: ”Hei, odota vähän, mä soitan sulle sen biisin” (ja hetken kuluttua kännykkä soittaa musiikkia). Miten tuollainen soittaminen, äänen toistaminen sanotaan esperantoksi?
- Hej, atendu ete, mi __ tiun kanton (de mia poŝtelefo al vi).
Ludos, ludigos, aŭdigos…?
Eikö mi ludos tarkoittaisi, että kaivan viulun kotelostaan? Vai pitäisikö tässä englannin äänen toistamista tarkoittavan verbin playback mallin mukaisesti käyttää verbiä reludi?
- Kompaktilevy ei nimityksenä vakiintunut suomeen. ↩︎
- En ollut edes tajunnut, että C-kasettia ennen täytyi tietenkin olla olemassa B-kasetti, kunnes näin sellaisia EAF:n toimistolla Helsingissä. Ällistykseni oli suuri! ↩︎
- Musiikki on nykyisin asemilla tallennettuna digitaalisesti, mutta itse yleisradiolähetys, radiosondissendo, tapahtuu analogisesti. ↩︎