Lernussa nimimerkillä rapn21 kirjoittava Robert Nielsen pitää blogia nimeltä Whistling In The Wind, jossa hän viime vuoden toukokuussa julkaisi artikkelin, jossa hän käsitteli yhtä esperantoon kohdistettua kritiikkiä.
Itsekin olen kuullut tuon kritiikin, joka kuuluu näin:
Vaikka kaikki osaisivat puhua esperantoa, siitä ei voi tulla yleismaailmallista kieltä, koska se väistämättä jakautuisi useiksi murteiksi, joiden puhujat eivät ymmärtäisi toisiaan, ja olisimme takaisin alkupisteessä.
Artikkelissaan Nielsen sitten puolustautuu väittäen, ettei esperanto hajoa latinan tapaan, vaan pysyy kasassa englannin tapaan. En ole samaa mieltä Nielsenin kanssa. Totta kai on olemassa äänekäs joukko bittereindereitä, loppuun asti kärvistelijöitä, joiden mielestä kaikki Zamenhofin kädestä lähtenyt on netuŝeblaa ja kaikki muutokset ovat kontraŭfundamentaa. Tietenkin on olemassa toinen äänekäs joukko äärireformisteja, joiden mielestä esperantossa on vialla… [lisää tähän oma listasi puutteista ja virheistä] .
Ääripäiden väliin jää enemmistö, josta iso osa ei edes taida huomata kielen muuttumista. Niin, esperanto muuttuu – ei pelkästään sanastollisesti vaan myös rakenteellisesti. Itselleni silmiä avaava juttu oli Lernussa ollut kirjoitus aspektista, jonka pohjalta kirjoitin oman jutun tänne.
Toinen selkeä muutos on preposition da voittokulku määrää osoittavien taulukkosanojen kanssa. PMEG toteaa, että kiom– ja tiom-ilmaisujen ollessa suorina objektina alkuaikoina käytettiin suoraan akkusatiivia eikä da-rakennetta.
- Kiom laboristojn bezonas tiom da laboro? : Kuinka monta työntekijää tuo määrä työtä tarvitsee?
Nythän tuo sanotaan Kiom da laboristoj…, jolloin enää sanajärjestys osoittaa, kumpi määrää osoittava ilmaisu on subjekti, kumpi objekti. Vaikka subjektin ja objektin erottaminen joko sijamuodoilla tai prepositiolla sanajärjestyksen asemesta, jos mikä, on yksi keskeisimmistä esperanton kulmakivistä. Toisin sanoen objektina oleva kiom da laboristoj on tiukimman tulkinnan mukaan kontraŭfundamentaa1.
Sitä paitsi mitä tulee englannin kasassa pysymiseen Nielsen jättää ottamatta huomioon, että englantissa on käytössä eri rekistereitä eri kielenkäyttötilanteita varten2. Suurin osa ihmisistä puhuu jotain murretta, mutta ymmärtää vaihtaa yleiskieleen, kun paikalla on ”muun englannin” puhujia. Sama juttu on muissakin kielissä. Esim. Saksassa on alue nimeltä Franken, jossa puhutaan omanlaistansa murretta, joten frankilainen voi sanoa toiselle, että ”Mei döra hot a Doggn”, mutta sveitsiläiselle turistille selittäisi, että ”Meine kleine Schwester hat eine Puppe”. Sainpa minäkin ottaa uusiksi yleiskielen murteelle, kun kerran Savonlinnan torilla näin pitsinnypläystarvikkeiden kauppiaan ja automaattisesti kysyin: Ei teil eine pienevi knypyli ol?
- Selvyyden vuoksi totean, etten ole itse hirttäytymässä tähän kiinni.
- Muistettakoon vielä, että englannin viimeisimmästä suuresta, Geoffrey Chaucerin tekemästä oikeinkirjoituksen uudistuksesta on jo yli 600 vuotta, joten englannin kielen oikeinkirjoituksen parasta ennen ‑päivä meni jo.