Erilaisilla esperanto­foorumeilla usein väitellään esperanton kieli­opista, mikä on oikea tapa ilmaista jokin jne. Väittelyjä seuraava ei voi olla törmäämättä argumentteihin, joissa viitataan Fundamentoon, johonkin LR:ään, OA:han tai PMEG:hen. Itsekin usein viittaan näihin artikkeleissani, mutta mistä oikein on kysymys? Olen tähän artikkeli­sarjaan koonnut teoksia ja sivustoja, joihin olen törmännyt esperanton opiskelussa ja tiimoilta. Kyseessä ei siis mitenkään ole tyhjentävä luettelo, ja taatusti turhan eurooppa­­keskeinen.

Kaksi ensimmäistä osaa kattaa sanastoja, kieli­oppeja ja kielen oppimiseen liittyviä sivustoja. Näistä ensimmäisessä on virallisia sivustoja ja toinen vähemmän virallisia. Kolmas osa käsittelee Esperanto-liikettä eli movadoa, ja neljännes on sitten muut eli sekalainen kokoelma muita esperantoon liittyviä sivustoja.

Osat ovat

• oficialaj lingvorilataj mallongigoj
• neoficialaj lingvorilataj mallongigoj
• la movado
• diversaĵoj

La lingvo – oficialaj

Tässä ensimmäisessä osassa käyn läpi virallisina pidettäviä kieleen ja sen huoltoon liittyviä tahoja. Esittelen nämä arvovaltaisuus­järjestyksessä.

La Fundamento

Tarkalleen ottaen La Fundamentolla tarkoitetaan Zamenhofin vuonna 1905 julkaisemaa kirjaa, joka koostuu esipuheen eli antaŭparolon lisäksi kolmesta varsinaisesta osasta:

• Gramatiko : kielioppi
• Ekzercaro : harjoituksia
• Universala vortaro (UV) : yleismaailmallinen sanasto

Zamenhof oli huolestunut siitä, että hänen luomaansa kieltä muutettaisiin vähän väliä niin, että sen leviäminen häiriintyisi. Niinpä heti esipuheen alussa Zamenhof toteaa, että tarvitaan

…klare difinita, neniam tuŝebla kaj neniam ŝanĝebla Fundamento de la lingvo.

Tämä koskemattomuuden periaate kirjattiin samana vuotena pidetyn ensimmäisen maailman­kongressin päätös­lauselmaan, jonka virallinen nimi on Deklaracio pri la esenco de la Esperantismo, mutta johon useimmiten kuitenkin viitataan epä­virallisella nimellä Bulonja Deklaracio eli Boulognen julistus.

Koskemattomuuden periaate tarkoittaa, ettei Fundamentosta saa muuttaa mitään – ei edes kirjoitus­virheitä¹. Zamenhof tosin jättää auki mahdollisuuden laajentaa (mitään ei siis saa ottaa pois) kielioppia tietyin, erittäin tiukoin ehdoin. Toistaiseksi näiden ehtojen täyttyminen ei ole ollut lähelläkään.

Esipuhetta lukuun­ottamatta kirjan muut osat olivat ilmestyneet aiemmin, jos kohta Zamenhof teki niihin pieniä korjauksia tätä koottua laitosta varten. Kielioppi­osio oli ilmestynyt osana teosta nimeltä Unua libro vuodelta 1887. Harjoitukset olivat ilmestyneet omana kirjanaan 1894, ja sanasto 1893. Noista pienistä korjauksista seuraa, että tarkkaan ottaen aiemmin ilmestyneet erillislaitokset eivät ole samalla tavoin määräävässä asemassa. Ne kun eivät kuulu Fundamentoon 😈

Kielioppi­osio sisältää yli­mainostetut kuusi­toista kielioppi­sääntöä (la dek ses reguloj) selitettyinä ranskaksi, englanniksi, saksaksi, venäjäksi ja puolaksi. Varsinainen Fundamento ei siis sisällä kielioppi­sääntöjä esperantoksi! Toki Zamenhofin itsensä esperantoksi laatimat säännöt olivat jo tuolloin olemassa, mutta nekään eivät pilkun­viilaajien iloksi ole osa Fundamentoa.

Harjoitus­osio koostuu neljästäkymmenestä­kahdesta luvusta, jotka alkavat aakkosten luettelemisesta² ja ääntämis­ohjeista, mutta enimmäkseen luvut ovat lyhyitä tekstejä sanastoineen edellä mainituilla viidellä kielellä.

Enimmän osan kirjasta täyttää mahti­pontisesti yleis­maailmalliseksi nimetty sanasto, joka sisältää pitkän luettelon³ esperanton­kielisiä sanoja ja antaa niille käännökset mainituille viidelle kielelle.

Lingvaj respondoj

Vastoin valitettavan usein toistettua hokemaa Fundamento kuusine­toista sääntöineen ei ole mikään tyhjentävä kielioppi­ohje, vaan jo Zamenhof joutui vastailemaan kielen käyttöä koskeviin kysymyksiin. Iso osa vastauksista julkaistiin La Revuo ‑nimisessä lehdessä. Näitä vastauksia on sittemmin koottu yhteen erilaisiksi kokoelmiksi, joista tunnetuin on G. Waringhienin toimittama Lingvaj respondoj (LR), josta siitäkin on useampi laitos. Käytetyin lienee kuitenkin seitsemäs laitos, jonka lyhennettyä⁴ versiota Tekstaro käyttää. Kyseessä on siis Zamenhofin kuoleman jälkeen toimitettu teos, joka kuitenkin koostuu pelkästään hänen vastauksistaan.

Käytännössä Lingvaj respondoj on arvovallaltaan samalla tasolla kuin Fundamento.

Akademio de Esperanto

Käytännön kielen­huoltoa varten ensimmäisessä maailman­­kongressissa perustettiin elin Lingva komitato, joka toisen maailman­sodan jälkeisen organisaatio­uudistuksen yhteydessä otti nimekseen Akademio de Esperanto (AdE).

Akatemian sanasto­työtä moititaan usein hitaudesta. Päätöksen saaminen jostain sanasta saattaa kestää vuosi­kausia. Itse olen kuullut seuraavan tarinan. Sana peniso on ollut käytössä liki alusta asti, mutta virallistettiin vasta yhdeksännessä virallisessa lisäyksessä vuonna 2007 sen jälkeen, kun muutama nainen nosti peniksen esille (ŝerco celita) tuhat­luvun vaihtumisen jälkeen.

Hitauden hyvä puoli on kyllä, ettei jokaisen muotisanan perässä hötkyillä.

Oficialaj aldonoj

Akatemia antaa erilaisia päätöksiä ja suosituksia, joista tärkeimmät päätyvät virallisiin lisäyksiin, oficialaj aldonoj (OA), joita tähän mennessä on ilmestynyt yhdeksän. Näihin toisinaan viitataan eri yhteyksissä hieman eri tavoin,  olen nähnyt merkintä­tavat 9-OA ja 9OA tarkoittamassa tuota yhdeksättä virallista lisäystä. Kuten nimestä jo voi päätellä, näitä virallisia lisäyksiä on pidettävä Fundamenton täydennyksinä.

Valitettavasti suurin osa lisäyksistä ei ole saatavissa Akatemian verkko­sivustolta.

Akademia vortaro

Nimellä Akademia vortaro kulkee Akatemian koostama sanasto, joka sisältää sekä Fundamenton että Akatemian antamien päätösten sisältämät sanat.

Plena manlibro de Esperanta gramatiko

Kuten jo mainitsin Fundamenton kieloppi­osiolla ei pitkälle pötkitä, niinpä tarvitaan erilaisia selittäviä ja esi­merkkejä sisältäviä kielioppi­kirjoja, joista tunnetuin lienee Plena manlibro de Esperanta gramatiko (PMEG), jota toisinaan kutsutaan lyheensä mukaan pomegoksi eli suureksi omenaksi. Suurta ainakin on kirjan koko. Sen PDF-versio käsitää peräti 765 sivua, mikä kirvoitti erään suomalaisen esperantistin toteamaan, että moinen sivu­määrä on aika ihme juttu kielelle, jonka oppimiseen mukamas riittää kuusi­­toista kielioppi­sääntöä. Kirja selittää esperantoa esperantoksi, joten aivan aloittelijoille sitä ei voi missään nimessä suositella, vaikka kirja pyrkii selittämään asioita hyvinkin käytännön­­läheisesti.

PMEG on Bertil Wennergrenin luomus eikä ole AdE:n projekti, joten se ei siinä mielessä ole virallinen kielioppi­kirja.

PMEG:n uusin painettu laitos on vuodelta 2020.

Plena analiza gramatiko

Plena analiza gramatiko (PAG) on PMEG:n edeltäjä ja kilpailija. Alkujaan nimellä Plena gramatiko julkaistu teos tarjoaa kieli­tieteellisen näkö­kulman esperanton kieli­oppiin, mistä syystä monet pitävät kirjaa erittäin vaikea­selkoisena. Tämä vaikea­selkoisuus toimi yhtenä pontimena Wennergrenille luoda PMEG.

Kirjan viimeisin laitos on vuodelta 1985, minkä jälkeen kirjan työstäminen lienee loppunut – tai analyysi saatiin tehtyä täysin loppuun 😀

Tekstaro

Jokainen itseään arvostava kieli tarvitsee korpuksen eli kokoelman valikoituja tekstejä, joita analysoimalla voidaan tutkia kielen käyttöä. Monilla kielillä niitä on useita. Eri alojen suomen kielen korpuksia on mm. usealla yli­opistolla maassamme. Esperantolla on käsittääkseni vain yksi yleinen, Tekstaro, joka jo kirjaimellisesti tarkoittaa korpusta.

Tekstaro on laaja, tätä kirjoitettaessani se sisältää noin kymmenen ja puoli miljoonaa sanaa. Se käsittää Zamenhofin ja muutaman muunkin varhaisen kirjoittajan mm. Kazimierz Beinin (nimimerkki Kabe) koko tuotannon. Uusimmista teoksista mainittakoon ranskalaisen Le Monde diplomatique -sanomalehden esperanton­kielisen painoksen ja Monato-aikakaus­lehden artikkelit. Uusien artikkeleiden myötä Tekstaro kasvaa.

Vuodesta 2018 alkaen Tekstaronkin päätoimittajana toimii Bertil Wennergren.

Korpuksena Tekstarolla ei oikein voi olla virallista asemaa, vaikka siihen pyritään keräämään tekstejä vain ”hyvistä” lähteistä.

---

1. Tästä syystä Fundamento on verkossa usein skannattuna PDF:nä, ettei luulla, että verkko­sivun kirjoittaja olisi tehnyt kirjoitus­virheen. ↩︎
2. Aakkoset luetellaan kahteen kertaan, ensiksi paino­kirjaimin ja sitten käsin­kirjoitettuina. Käytännössä ihmiset ovat käsin­kirjoittaessaan kuitenkin noudattaneet omien äidin­kieliensä standardeja. ↩︎
3. Tarkkaavainen lukija havaitsee, että sanasto noudattaa aakkos­järjestystä, jota ei enää noudateta. ↩︎
4. Lyhentäminen tarkoittaa tässä tapauksessa, että vastauksista on poistettu muu kuin esperanton­kielinen materiaali. ↩︎